FinRK - Job - 14

14:1  ”Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.

14:2  Hän kasvaa ja lakastuu kuin kukkanen, hän pakenee kuin varjo, joka ei pysy.

14:3  Ja sellaista sinä pidät silmällä! Sinä viet hänet käymään oikeutta kanssasi.

14:4  Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

14:5  Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle rajat, joita hän ei voi ylittää.

14:6  Käännä siis katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätettyään.

14:7  Onhan puullakin toivo: vaikka se kaadetaan maahan, se kasvaa uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

14:8  Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja kanto kuolee mullassa,

14:9  se versoo jälleen veden tuoksusta ja työntää oksia kuin istutettu taimi.

14:10  Mutta kun mies kuolee, hänen voimansa on poissa. Kun ihminen on menehtynyt, missä hän on?

14:11  Vesi juoksee pois järvestä, joki ehtyy ja kuivuu.

14:12  Samoin ihminen käy levolle eikä enää nouse. Ennen kuin taivaat katoavat, he eivät herää, eivätkä havahdu unestaan.”

14:13  ”Jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut. Jospa asettaisit minulle määräajan ja sitten muistaisit minua.

14:14  Kun mies on kuollut, virkoaako hän jälleen eloon? Minä odottaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes tulee vuoroni päästä vapaalle.

14:15  Sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinulle. Sinä kaipaisit kättesi tekoa.

14:16  Silloin sinä kyllä laskisit askeleeni mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.

14:17  Rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

14:18  Mutta niin kuin vuori sortuu ja hajoaa ja kallio siirtyy sijaltaan,

14:19  vesi kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan, niin sinä hävität ihmisen toivon.

14:20  Sinä nujerrat hänet iäksi, ja hän menee pois. Sinä muutat hänen hahmonsa ja lähetät hänet pois.

14:21  Hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa, mutta hän ei siitä tiedä. Heistä tulee halpa-arvoisia, mutta hän ei sitä huomaa.

14:22  Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen.”