FinRK - Job - 9

9:1  Job vastasi:

9:2  ”Totta kai minä tiedän, että asia on niin. Kuinka ihminen voisi olla oikeassa Jumalaa vastaan!

9:3  Jos ihminen tahtoisi käydä oikeutta hänen kanssaan, hän ei pystyisi vastaamaan hänelle edes yhteen kysymykseen tuhannesta.

9:4  Hänen sydämessään on viisaus, hän on väkevä voimassaan. Kuka on niskoitellut häntä vastaan saamatta rangaistusta?

9:5  Hän siirtää vuoret niiden aavistamatta, vihassaan hän kääntää ne nurin.

9:6  Hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen pylväät vapisevat.

9:7  Hän kieltää aurinkoa nousemasta, hän lukitsee tähdet sinetillään.

9:8  Yksinään hän levittää taivaat ja tallaa meren kukkuloita.

9:9  Hän teki Leijonan tähdistön ja Kalevanmiekan, Seulaset ja etelän tähtitarhat.

9:10  Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

9:11  Katso, hän kulkee ohitseni, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

9:12  Jos hän tempaa käsiinsä, kuka voi häntä estää? Kuka voi sanoa hänelle: ’Mitä sinä teet?’”

9:13  ”Jumala ei lakkaa vihastaan, hänen alleen vaipuvat Rahabin auttajat.

9:14  Kuinka sitten minä voisin vastata hänelle, valita sanani hänen edessään?

9:15  Vaikka olisin oikeassa, en kykenisi vastaamaan. Minun täytyisi anoa armoa tuomariltani.

9:16  Jos minä huutaisin, ja hän vastaisi minulle, en usko, että hän kuuntelisi valitustani,

9:17  hän, joka murjoo minua myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua ilman syytä.

9:18  Hän ei anna minun edes vetää henkeäni vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

9:19  Jos kysytään vahvaa voimaa, hän sanoo: ’Tässä olen!’ Jos oikeutta: ’Kuka haastaa minut?’

9:20  Vaikka olisin oikeassa, oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi. Vaikka olisin syytön, hän kuitenkin julistaisi minut väärintekijäksi.

9:21  Syytön minä olen. En välitä hengestäni, inhoan elämääni.

9:22  Yhdentekevää kaikki! Siksi sanon: hän tekee lopun niin syyttömästä kuin syyllisestäkin.

9:23  Jos ruoska surmaa äkisti, hän pilkkaa viattomien epätoivoa.

9:24  Maa on jätetty jumalattomien valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot – ellei hän, kuka sitten?”

9:25  ”Minun päiväni rientävät juoksijaa nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

9:26  ne kiitävät kuin ruokoveneet, kuin kotka, joka iskee saaliiseen.

9:27  Jos ajattelen: ’Tahdon unohtaa valitukseni, luopua kasvojeni synkkyydestä ja muuttua iloiseksi’,

9:28  niin minä kauhistun kaikkia tuskiani. Tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

9:29  Minä olen syyllinen. Miksi turhaan vaivaan itseäni?

9:30  Jos peseytyisin lumessa ja puhdistaisin käteni lipeällä,

9:31  sinä upottaisit minut liejuiseen kuoppaan, niin että omat vaatteenikin inhoaisivat minua.

9:32  Eihän hän ole ihminen niin kuin minä, niin että voisin vastata hänelle ja kävisimme oikeutta keskenämme.

9:33  Ei meillä ole riidan ratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

9:34  ja ottaisi hänen vitsansa pois päältäni, niin ettei hänen kauhunsa säikyttäisi minua.

9:35  Silloin minä puhuisin enkä pelkäisi häntä. Mutta niin ei ole. Minä olen yksin.”