FinSTLK2017 - Job - 41

41:1  Katso, siinä toivo pettää. Jo sen näkemisestä se sortuu maahan."

41:2  "Ei ole niin rohkeaa, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

41:3  Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

41:4  En vaikene sen jäsenistä, sen voimasta ja sopusuhtaisuudesta.

41:5  Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksoisleukojen väliin?

41:6  Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hampaiden ympärillä on kauhu.

41:7  Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

41:8  Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei edes ilma pääse välitse.

41:9  Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

41:10  Sen aivastuksesta välähtää valo, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

41:11  Sen kidasta lähtevät liekit, sinkoilevat kipinät.

41:12  Sen sieraimista käy savu kuin kiehuvan padan ja kattilan alta.

41:13  Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

41:14  Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä juoksee kauhu.

41:15  Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, kuin valetut, järkkymättömät.

41:16  Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi kuin alempi jauhinkivi.

41:17  Kun se nousee, pelästyvät sankarit ja tyrmistyvät kauhusta.

41:18  Miekka, joka siihen osuu, ei kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

41:19  Sille rauta on kuin oljenkortta, vaski kuin lahoa puuta.

41:20  Sitä ei aja pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

41:21  Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

41:22  Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin äes.

41:23  Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

41:24  Sen perässä polku loistaa, ja syvyydellä on kuin hopeahapset.

41:25  Maan päällä ei ole sen vertaista. Se on luotu pelottomaksi.

41:26  Se halveksii kaikkea, mikä on korkeaa. Se on kaikkien ylväitten kuningas."