FinBiblia - Proverbs - 31

31:1  Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

31:2  Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

31:3  Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

31:4  Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

31:5  Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

31:6  Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

31:7  Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

31:8  Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

31:9  Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

31:10  Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

31:11  Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

31:12  Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

31:13  Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

31:14  Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

31:15  Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

31:16  Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

31:17  Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

31:18  Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

31:19  Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

31:20  Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

31:21  Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

31:22  Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

31:23  Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

31:24  Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

31:25  Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

31:26  Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

31:27  Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

31:28  Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

31:29  Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

31:30  Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

31:31  Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.