FinBiblia - Proverbs - 1

1:1  Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;

1:2  Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,

1:3  Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;

1:4  Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.

1:5  Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,

1:6  Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.

1:7  Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.

1:8  Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!

1:9  Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.

1:10  Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.

1:11  Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;

1:12  Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;

1:13  Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;

1:14  Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:

1:15  Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.

1:16  Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.

1:17  Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.

1:18  Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.

1:19  Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.

1:20  Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.

1:21  Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:

1:22  Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?

1:23  Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;

1:24  Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,

1:25  Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;

1:26  Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,

1:27  Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.

1:28  Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.

1:29  Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,

1:30  Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;

1:31  Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.

1:32  Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.

1:33  Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.