JOB
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
Chapter 19
Job | FinSTLK2 | 19:3 | Te olette jo kymmenenkin kertaa minua häväisseet, ja häpeämättä te minua ahdistatte. | |
Job | FinSTLK2 | 19:5 | Tai voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni? | |
Job | FinSTLK2 | 19:6 | Tietäkää siis, että Jumala tekee minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa. | |
Job | FinSTLK2 | 19:7 | Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta. Huudan apua, mutta ei ole oikeutta. | |
Job | FinSTLK2 | 19:8 | Hän on aidannut tieni, niin etten pääse yli, ja hän on levittänyt pimeyden poluilleni. | |
Job | FinSTLK2 | 19:10 | Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni kuin puun. | |
Job | FinSTLK2 | 19:12 | Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät telttani ympärille. | |
Job | FinSTLK2 | 19:15 | Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään. | |
Job | FinSTLK2 | 19:16 | Minä kutsuin palvelijaani, eikä hän vastannut. Omalla suullani minun täytyy nöyrästi häntä rukoilla. | |
Job | FinSTLK2 | 19:17 | Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, ja minun täytyy pyydellä lastenlasteni suosiota. | |
Job | FinSTLK2 | 19:19 | Kaikki uskotut ystäväni inhoavat minua, ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan. | |
Job | FinSTLK2 | 19:20 | Luuni ovat tarttuneet kiinni nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä. | |
Job | FinSTLK2 | 19:21 | Armahtakaa minua, armahtakaa minua, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut. | |
Job | FinSTLK2 | 19:25 | Mutta minä tiedän Lunastajani elävän, ja hän on nouseva takaajana multien päälle. | |
Job | FinSTLK2 | 19:27 | Häntä minä katselen, silmäni näkevät hänet, eikä hän ole minulle outo. Munuaiseni aivan pakahtuvat sisimmässäni. | |
Job | FinSTLK2 | 19:28 | Kun sanotte: 'Miksi vainoamme häntä!' – ikään kuin minusta löydettäisiin asian juuri – | |