Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
JOB
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 19
Job FinSTLK2 19:2  "Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
Job FinSTLK2 19:3  Te olette jo kymmenenkin kertaa minua häväisseet, ja häpeämättä te minua ahdistatte.
Job FinSTLK2 19:4  Jos olen todella hairahtunut, jääkö hairahdukseni luokseni?
Job FinSTLK2 19:5  Tai voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
Job FinSTLK2 19:6  Tietäkää siis, että Jumala tekee minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Job FinSTLK2 19:7  Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta. Huudan apua, mutta ei ole oikeutta.
Job FinSTLK2 19:8  Hän on aidannut tieni, niin etten pääse yli, ja hän on levittänyt pimeyden poluilleni.
Job FinSTLK2 19:9  Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun päästäni.
Job FinSTLK2 19:10  Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni kuin puun.
Job FinSTLK2 19:11  Hän on päästänyt vihansa syttymään minua vastaan ja pitää minua vihollisenaan.
Job FinSTLK2 19:12  Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät telttani ympärille.
Job FinSTLK2 19:13  Veljeni hän on minusta loitontanut. Tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
Job FinSTLK2 19:14  Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unohtaneet minut.
Job FinSTLK2 19:15  Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
Job FinSTLK2 19:16  Minä kutsuin palvelijaani, eikä hän vastannut. Omalla suullani minun täytyy nöyrästi häntä rukoilla.
Job FinSTLK2 19:17  Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, ja minun täytyy pyydellä lastenlasteni suosiota.
Job FinSTLK2 19:18  Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen, he pilkkaavat.
Job FinSTLK2 19:19  Kaikki uskotut ystäväni inhoavat minua, ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
Job FinSTLK2 19:20  Luuni ovat tarttuneet kiinni nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
Job FinSTLK2 19:21  Armahtakaa minua, armahtakaa minua, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Job FinSTLK2 19:22  Miksi vainoatte minua Jumalan tavoin ettekä tule kylläisiksi lihastani?
Job FinSTLK2 19:23  Kunpa sanani kirjoitettaisiin muistiin ja jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
Job FinSTLK2 19:24  kaiverrettaisiin ainiaaksi kallioon rautataltalla ja lyijyllä!
Job FinSTLK2 19:25  Mutta minä tiedän Lunastajani elävän, ja hän on nouseva takaajana multien päälle.
Job FinSTLK2 19:26  Sitten minut kiedotaan tähän nahkaani ja olen ruumiistani käsin näkevä Jumalan.
Job FinSTLK2 19:27  Häntä minä katselen, silmäni näkevät hänet, eikä hän ole minulle outo. Munuaiseni aivan pakahtuvat sisimmässäni.
Job FinSTLK2 19:28  Kun sanotte: 'Miksi vainoamme häntä!' – ikään kuin minusta löydettäisiin asian juuri –
Job FinSTLK2 19:29  niin pelätkää miekkaa, sillä viha kohtaa miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että on tuomio."