FinSTLK2017 - Mark - 4

4:1  Sitten hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Hänen luokseen kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astuttuaan veneeseen istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla.

4:2  Hän opetti heitä monilla vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan:

4:3  "Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään.

4:4  Tapahtui hänen kylväessään, että osa putosi tien vierelle, ja taivaan linnut tulivat ja söivät sen.

4:5  Osa putosi kallioiselle paikalle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi heti oraalle, koska sillä ei ollut syvää maata.

4:6  Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, se kuivui.

4:7  Osa putosi orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahduttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.

4:8  Mutta osa putosi hyvään maahan, nousi oraalle, kasvoi, antoi sadon ja tuotti mikä kolmekymmentä-, mikä kuusikymmentä- ja mikä satakertaisen sadon."

4:9  Hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon."

4:10  Kun hän oli yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, sekä ne kaksitoista kysyivät häneltä tästä vertauksesta.

4:11  Hän sanoi heille: "Teille on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa,

4:12  että he näkisivät näkemällä, eivätkä huomaisi, ja kuulisivat kuulemalla, eivätkä ymmärtäisi, etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi."

4:13  Hän sanoi heille: "Jos ette käsitä tätä vertausta, kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?

4:14  Kylväjä kylvää sanan.

4:15  Mitkä tien vierelle putosivat, ovat niitä, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, saatana tulee heti ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.

4:16  Mitkä kalliolle kylvettiin, ovat ne, jotka, kun kuulevat sanan, ottavat sen heti ilolla vastaan,

4:17  mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkin aikaa. Kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, he heti lankeavat pois.

4:18  Toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt. Nämä ovat niitä, jotka kuulevat sanan,

4:19  mutta tämän maailman huolet ja rikkauden petollisuus ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahduttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.

4:20  Mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat niitä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmekymmentä-, mikä kuusikymmentä-, mikä satakertaisen."

4:21  Hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eikö lampunjalkaan pantavaksi?

4:22  Sillä ei mikään ole salattua muuta varten, kuin jotta se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten kuin tullakseen ilmi.

4:23  Jos jollakulla on korvat kuulla, kuulkoon."

4:24  Hän sanoi heille: "Katsokaa, mitä kuulette. Millä mitalla mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille, jotka tämän kuulette, lisätäänkin.

4:25  Sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on."

4:26  Hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan,

4:27  ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin, ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten.

4:28  Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.

4:29  Mutta kun vilja on tuleentunut, hän lähettää heti sinne sirpin, sillä korjuuaika on käsillä."

4:30  Hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme?

4:31  Se on kuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista kylvösiemenistä maan päällä.

4:32  Mutta kun se on kylvetty, se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista puutarhakasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."

4:33  Monilla tällaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan,

4:34  ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsilleen hän selitti kaikki, kun he olivat muista erillään.

4:35  Sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle."

4:36  Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa hänen ollessaan jo veneessä, ja muitakin veneitä oli hänen seurassaan.

4:37  Nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät yli veneeseen, niin että se jo täyttyi.

4:38  Mutta itse hän oli veneen perällä ja nukkui nojaten päänaluseen. Niin he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että hukumme?"

4:39  Herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa." Tuuli asettui, ja tuli suuri tyyneys.

4:40  Hän sanoi heille: "Miksi olette sillä tavoin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"

4:41  Suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisilleen: "Kuka tämä onkaan, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"