FinPR92 - Psalms - 102

102:1  Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle.

102:2  Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!

102:3  Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.

102:4  Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.

102:5  Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,

102:6  huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.

102:7  Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

102:8  Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.

102:9  Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

102:10  Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.

102:11  Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.

102:12  Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.

102:13  Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

102:14  Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.

102:15  Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

102:16  Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,

102:17  kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

102:18  Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.

102:19  Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.

102:20  Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.

102:21  Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.

102:22  Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,

102:23  kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

102:24  Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.

102:25  Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.

102:26  Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.

102:27  Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.

102:28  Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

102:29  Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.