FinRK - Psalms - 102

102:1  Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

102:2  Herra, kuule rukoukseni, tulkoon huutoni eteesi.

102:3  Älä kätke minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi minun puoleeni. Kiiruhda vastaamaan minulle, kun huudan sinua avuksi,

102:4  sillä päiväni ovat haihtuneet kuin savu ja luitani polttaa kuin tulessa.

102:5  Sydämeni on kuin tallattu ja kuivunut ruoho, sillä minä olen unohtanut syödä leipääni.

102:6  Äänekkään valitukseni tähden olen pelkkää luuta ja nahkaa.

102:7  Olen kuin pelikaani autiomaassa, minusta on tullut kuin raunioiden huuhkaja.

102:8  Minä makaan valveilla, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

102:9  Kaiken päivää viholliseni häpäisevät minua. Ne, jotka pitävät minua pilkkanaan, ovat vannoneet valan minua vastaan.

102:10  Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä

102:11  sinun vihasi ja kiivastumisesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

102:12  Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

102:13  Mutta sinä, Herra, pysyt ikuisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

102:14  Sinä nouset ja armahdat Siionia. On aika tehdä sille laupeus, sillä määrähetki on tullut.

102:15  Sen kivet ovat palvelijoillesi rakkaita, ja heidän on sääli sen multaa.

102:16  Kansat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat hänen kunniaansa,

102:17  kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

102:18  Hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat menettäneet kaikkensa, eikä halveksi heidän rukoustaan.

102:19  Tämä kirjoitettakoon tulevalle sukupolvelle, ja kansa, joka vastaisuudessa luodaan, on ylistävä Herraa.

102:20  Herra katseli pyhästä korkeudestaan, hän katsoi taivaasta maahan

102:21  kuullakseen vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset,

102:22  että Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja Jerusalemissa hänen ylistystään,

102:23  kun kansat ja valtakunnat kokoontuvat yhteen palvelemaan Herraa.

102:24  Hän on lannistanut matkalla minun voimani, lyhentänyt päiväni.

102:25  Minä sanon: Jumalani, älä ota minua pois, sinä, jonka vuodet kestävät polvesta polveen.

102:26  Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa.

102:27  Ne katoavat, mutta sinä pysyt; ne kuluvat kaikki kuin vaate. Sinä vaihdat ne kuin vaatteet, ja ne vaihtuvat.

102:28  Mutta sinä olet aina sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.

102:29  Sinun palvelijoittesi lapset asuvat turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät lujina sinun edessäsi.