FinRK - Psalms - 107

107:1  Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä ja hänen armonsa pysyy ikuisesti.

107:2  Näin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistajan kädestä

107:3  ja koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä.

107:4  He harhailivat autiomaassa, kuivassa maassa, löytämättä tietä kaupunkiin, johon asettua asumaan.

107:5  Heillä oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi.

107:6  Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.

107:7  Hän ohjasi heidät kulkemaan suoraa tietä kaupunkiin, jossa asua.

107:8  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan,

107:9  sillä hän tyydyttää nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvillä antimilla.

107:10  He istuivat pimeydessä ja kuoleman varjossa, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

107:11  koska olivat niskoitelleet Jumalan sanoja vastaan ja halveksineet Korkeimman neuvoa.

107:12  Hän lannisti heidän mielensä raadannalla. He sortuivat, eikä ollut auttajaa.

107:13  Silloin he huusivat hädässään Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.

107:14  Hän vei heidät ulos pimeydestä ja kuoleman varjosta ja katkaisi heidän kahleensa.

107:15  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan,

107:16  sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

107:17  He olivat tyhmiä vaeltaessaan syntisesti ja saivat kärsiä vaivaa pahojen tekojensa tähden.

107:18  Kaikki ruoka inhotti heitä, ja he saapuivat kuoleman porteille asti.

107:19  Silloin he huusivat hädässään Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.

107:20  Hän lähetti sanansa ja paransi heidät. Hän pelasti heidät tuhosta.

107:21  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan.

107:22  Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuhuudoin hänen töistään.

107:23  He lähtivät laivoilla merelle ja tekivät työtä aavoilla vesillä.

107:24  He näkivät Herran teot, hänen ihmeensä meren syvyyksissä.

107:25  Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, aallot kohosivat korkealle.

107:26  He kohosivat kohti taivasta, vajosivat syvyyksiin, heidän sielunsa nääntyi hädässä.

107:27  He horjuivat ja hoippuivat kuin juopuneet, ja kaikki heidän viisautensa hävisi.

107:28  Silloin he huusivat hädässään Herraa, ja hän vapautti heidät ahdingosta.

107:29  Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

107:30  He iloitsivat, kun ne vaikenivat, ja hän johti heidät kaivattuun satamaan.

107:31  Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan.

107:32  Korottakoot häntä kansankokouksessa ja ylistäkööt häntä vanhinten istunnossa.

107:33  Hän muutti virrat autiomaaksi ja vesilähteet janoiseksi maaksi,

107:34  hedelmällisen maan suola-aroksi sen asukkaiden pahuuden tähden.

107:35  Hän muutti autiomaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

107:36  Hän asutti sinne nälkäiset, ja he rakensivat kaupungin asuakseen siinä.

107:37  He kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat runsaan sadon.

107:38  Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, eikä hän antanut heidän karjansa vähetä.

107:39  Mutta sorron, pahuuden ja huolten painon alla he vähenevät ja vaipuvat maahan.

107:40  Hän vuodattaa halveksuntaa ruhtinaitten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

107:41  mutta nostaa köyhän kurjuudesta ja tekee suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

107:42  Oikeamieliset näkevät sen ja iloitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

107:43  Joka on viisas, se pitäköön nämä mielessään ja tutkikoon Herran armotekoja.