FinRK - Psalms - 104

104:1  Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri. Olet pukeutunut loistoon ja kirkkauteen.

104:2  Herra verhoutuu valoon kuin viittaan, hän levittää taivaat kuin teltan.

104:3  Hän rakentaa yläsalinsa vetten keskelle, tekee pilvet vaunuikseen ja kulkee tuulen siivillä.

104:4  Hän tekee tuulet sanansa saattajiksi, palvelijoikseen tulenliekit.

104:5  Hän on asettanut maan perustuksilleen, niin ettei se ikinä horju.

104:6  Sinä peitit syvyyden kuin vaatteella, vedet seisoivat vuorten yllä.

104:7  Ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne kiirehtivät pakoon.

104:8  Vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

104:9  Sinä asetit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaa peittämään maata.

104:10  Sinä puhkaisit lähteet laaksoihin. Vedet virtaavat vuorten välissä

104:11  ja antavat juoman kaikille kedon eläimille; villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

104:12  Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja laulavat lehvien välistä.

104:13  Yläsaleistaan hän kastelee vuoret. Sinun töittesi hedelmistä maa tulee kylläiseksi.

104:14  Hän kasvattaa ruohon karjalle ja kasvit ihmisen viljeltäviksi, tuottamaan maasta leivän.

104:15  Viini ilahduttaa ihmisen sydämen, öljy saa hänen kasvonsa kiiltämään, ja leipä vahvistaa hänen sydäntään.

104:16  Kyllikseen saavat vettä Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

104:17  Niissä pesivät linnut, sypresseissä on haikaran koti.

104:18  Korkeat vuoret ovat kauriita varten, kalliot ovat tamaanien suojana.

104:19  Hän on tehnyt kuun näyttämään aikoja, aurinko tietää laskunsa hetken.

104:20  Sinä teet pimeän, ja tulee yö. Silloin kaikki metsän eläimet lähtevät liikkeelle.

104:21  Nuoret leijonat karjuvat saalista ja pyytävät Jumalalta ruokaansa.

104:22  Aurinko nousee – ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat makuulle pesäpaikkoihinsa.

104:23  Silloin ihminen lähtee toimiinsa ja on työssään iltaan asti.

104:24  Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet tehnyt ne kaikki viisaasti. Maa on täynnä sinun luotujasi.

104:25  Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee pieniä ja suuria eläimiä lukematon määrä.

104:26  Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, jonka sinä olet luonut kisailemaan siellä.

104:27  Kaikki ne odottavat sinua, että antaisit niille ruuan ajallaan.

104:28  Sinä jakelet niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne tulevat kylläisiksi hyvyydestäsi.

104:29  Kun sinä peität kasvosi, ne pelästyvät. Kun otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palaavat jälleen tomuun.

104:30  Kun sinä lähetät Henkesi, ne luodaan, ja sinä uudistat maan kasvot.

104:31  Pysyköön Herran kunnia ikuisesti, saakoon Herra iloita teoistaan!

104:32  Hän katsoo maata, ja se vapisee, hän koskettaa vuoria, ja ne savuavat.

104:33  Minä laulan Herralle kaiken ikäni, laulan ylistystä Jumalalleni niin kauan kuin elän.

104:34  Olkoon mietiskelyni hänelle mieluisaa. Minä iloitsen Herrassa.

104:35  Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!