FinRK - Psalms - 109

109:1  Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti,

109:2  sillä jumalattomat ja petolliset ovat avanneet suunsa minua vastaan. He puhuvat minulle valheellisin kielin.

109:3  Vihan sanoin he ovat minut piirittäneet ja sotivat syyttä minua vastaan.

109:4  Rakkauteni palkaksi he syyttävät minua, mutta minä rukoilen.

109:5  Hyvän he palkitsevat minulle pahalla ja rakkauteni vihalla.

109:6  Aseta jumalaton vihamiestäni vastaan, seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellaan.

109:7  Oikeuden edessä hän osoittautukoon syylliseksi, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

109:8  Olkoot hänen päivänsä vähälukuiset, ottakoon toinen hänen tehtävänsä.

109:9  Tulkoon hänen lapsistaan orpoja ja hänen vaimostaan leski.

109:10  Kuljeksikoot hänen lapsensa aina kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

109:11  Koronkiskuri saalistakoon kaiken hänen omansa, ja vieraat riistäkööt hänen työnsä hedelmät.

109:12  Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköön kukaan armahtako hänen orpojaan.

109:13  Hänen jälkeläisensä hävitkööt, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

109:14  Hänen isiensä pahuus pysyköön Herran muistissa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

109:15  Olkoot ne aina Herran edessä, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä,

109:16  koska tuo mies ei muistanut tehdä laupeutta vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa tappaakseen hänet.

109:17  Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä. Hän ei huolinut siunauksesta, ja se loittoni hänestä kauas.

109:18  Hän puki kirouksen ylleen kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa kuin vesi ja hänen luihinsa kuin öljy.

109:19  Se olkoon vaate, johon hän verhoutuu, ja vyö, jolla hän itsensä aina vyöttää.

109:20  Tämä olkoon Herralta palkka minun syyttäjilleni ja niille, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

109:21  Mutta sinä, Herra, minun Herrani, toimi puolestani nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä. Pelasta minut,

109:22  sillä minä olen kurja ja köyhä ja sydämeni on haavoittunut rinnassani.

109:23  Minä katoan kuin pitenevä varjo, minut pudistellaan pois kuin heinäsirkka.

109:24  Polveni horjuvat paastoamisesta, ja ruumiini on kuihtunut rasvattomaksi.

109:25  Olen joutunut heidän herjattavakseen. Minut nähdessään he nyökyttävät päätään.

109:26  Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armossasi.

109:27  Tulkoot he tietämään, että tämä on sinun kätesi työtä, että sinä, Herra, sen teit.

109:28  He kiroavat, mutta sinä siunaat. Jos he nousevat, he joutuvat häpeään, mutta palvelijasi saa iloita.

109:29  Olkoon vastustajieni pukuna häväistys, kietoutukoot he häpeäänsä kuin viittaan.

109:30  Minun suuni kiittää suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

109:31  Sillä Herra seisoo köyhän oikealla puolella ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka hänet tuomitsevat.