FinPR - Psalms - 109

109:1  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

109:2  Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

109:3  Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

109:4  Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

109:5  He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

109:6  Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

109:7  Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

109:8  Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

109:9  Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

109:10  Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

109:11  Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

109:12  Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

109:13  Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

109:14  Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

109:15  Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

109:16  Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

109:17  Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

109:18  Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

109:19  Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

109:20  Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

109:21  Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

109:22  Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

109:23  Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

109:24  Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

109:25  Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

109:26  Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

109:27  ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

109:28  Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

109:29  Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

109:30  Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

109:31  Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.