FinSTLK2017 - Psalms - 109

109:1  Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

109:2  Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun ja puhuttelevat minua valheen kielellä.

109:3  Vihan sanoilla he ovat piirittäneet minut, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

109:4  Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä rukoilen.

109:5  He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

109:6  Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon saatana hänen oikealla puolellaan.

109:7  Kun häntä tuomitaan, todettakoon hänet syylliseksi, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

109:8  Hänen päivänsä olkoot harvat. Ottakoon toinen mies hänen kaitsijantoimensa.

109:9  Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

109:10  Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten ja etsikööt turvaa autioilta seuduilta.

109:11  Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

109:12  Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköön kukaan armahtako hänen orpojaan.

109:13  Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

109:14  Hänen isiensä rikokset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

109:15  Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

109:16  Sillä mies ei muistanut tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa tappaakseen hänet.

109:17  Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä. Hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

109:18  Hän puki kirouksen ylleen kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa kuin vesi ja hänen luihinsa kuin öljy.

109:19  Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän vyöttäytyy aina.

109:20  Tämä olkoon Herralta minun vainoojieni palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

109:21  Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä armosi on hyvä, pelasta minut.

109:22  Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu rinnassani.

109:23  Katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

109:24  Polveni horjuvat paastoamisesta, ja ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

109:25  Minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätään.

109:26  Auta minua, Herra, Jumalani, pelasta minut armosi mukaan,

109:27  ja he saakoot tuntea, että tämä on kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

109:28  Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

109:29  Olkoon häväistys vainoojieni pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä kuin viitta.

109:30  Kiitän suullani suuresti Herraa ja ylistän häntä monien keskellä.

109:31  Sillä hän seisoo kurjan oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.