Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
JONAH
Up
1 2 3 4
Toggle notes
Chapter 1
Jona FinSTLK2 1:1  Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana:
Jona FinSTLK2 1:2  "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan, sillä heidän pahuutensa on noussut kasvojeni eteen."
Jona FinSTLK2 1:3  Mutta Joona nousi paetakseen Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähdössä Tarsiiseen. Hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssaan Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä.
Jona FinSTLK2 1:4  Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään.
Jona FinSTLK2 1:5  Merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itse kukin jumalaansa, ja heittivät mereen tavaroita, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja nukkui raskaasti.
Jona FinSTLK2 1:6  Laivuri tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Miksi nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se jumala muistaa meitä, niin ettemme huku."
Jona FinSTLK2 1:7  Sitten he sanoivat toisilleen: "Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut." Mutta kun he heittivät arpaa, arpa lankesi Joonalle.
Jona FinSTLK2 1:8  Niin he sanoivat hänelle: "Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on maasi ja mistä kansasta olet?"
Jona FinSTLK2 1:9  Hän vastasi heille: "Minä olen heprealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan."
Jona FinSTLK2 1:10  Miehet pelästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: "Miksi olet tehnyt näin?" Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä. Hän oli näet ilmaissut sen heille.
Jona FinSTLK2 1:11  He sanoivat hänelle: "Mitä meidän on tehtävä sinulle, että meri tyyntyisi meille?" Sillä meri myrskysi myrskyämistään.
Jona FinSTLK2 1:12  Hän vastasi heille: "Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyyntyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni."
Jona FinSTLK2 1:13  Miehet soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi myrskyämistään heitä vastaan.
Jona FinSTLK2 1:14  He huusivat Herraa ja sanoivat: "Voi, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra, teet, niin kuin sinulle on otollista."
Jona FinSTLK2 1:15  He ottivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meri asettui raivostaan.
Jona FinSTLK2 1:16  Miehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia.
Chapter 2
Jona FinSTLK2 2:1  Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan sisällä kolme päivää ja kolme yötä.
Jona FinSTLK2 2:2  Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisällä
Jona FinSTLK2 2:3  ja sanoi: "Huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Haudan helmasta huusin apua, ja kuulit ääneni.
Jona FinSTLK2 2:4  Syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minua, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi nousivat ylitseni.
Jona FinSTLK2 2:5  Minä ajattelin: Olen karkotettu pois silmiesi edestä. Kuitenkin minä vielä tulen katselemaan pyhää temppeliäsi.
Jona FinSTLK2 2:6  Vedet piirittivät minut sieluun asti, syvyys ympäröi minua, kaisla kietoutui päähäni.
Jona FinSTLK2 2:7  Vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä, Herra, Jumalani, nostit henkeni ylös haudasta.
Jona FinSTLK2 2:8  Kun sieluni nääntyi minussa, muistin Herraa, ja rukoukseni tuli luoksesi, pyhään temppeliisi.
Jona FinSTLK2 2:9  Ne, jotka kunnioittavat turhia jumalia, hylkäävät armonsa.
Jona FinSTLK2 2:10  Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa, kuten olen luvannut. Herrassa on pelastus."
Jona FinSTLK2 2:11  Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.
Chapter 3
Jona FinSTLK2 3:1  Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana ja se kuului:
Jona FinSTLK2 3:2  "Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun."
Jona FinSTLK2 3:3  Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivämatkaa.
Jona FinSTLK2 3:4  Joona tultuaan kaupunkiin käveli aluksi yhden päivämatkan ja saarnasi sanoen: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään."
Jona FinSTLK2 3:5  Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, suurista pieniin asti.
Jona FinSTLK2 3:6  Kun sana tästä saavutti Niiniven kuninkaan, hän nousi valtaistuimeltaan, riisui viittansa päältään, verhoutui säkkiin ja istuutui tuhkaan.
Jona FinSTLK2 3:7  Hän kuulutti ja sanoi Niinivessä: "Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet – naudat ja lampaat – maistako mitään, käykö laitumella tai juoko vettä.
Jona FinSTLK2 3:8  Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, huutakoot voimakkaasti Jumalaa ja kääntykööt itse kukin pois pahalta tieltään sekä kättensä väkivallasta.
Jona FinSTLK2 3:9  Ehkä Jumala jälleen katuu ja kääntyy pois vihansa hehkusta, niin ettemme huku."
Jona FinSTLK2 3:10  Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltään, Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.
Chapter 4
Jona FinSTLK2 4:2  Hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksi kiirehdin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen, ja että armosi on suuri, ja että kadut onnettomuutta.
Jona FinSTLK2 4:3  Nyt, Herra, ota henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä."
Jona FinSTLK2 4:5  Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itselleen sinne lehtimajan ja istuutui sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin käy.
Jona FinSTLK2 4:6  Herra Jumala antoi risiinikasvin kasvaa Joonan pään ylle varjostamaan hänen päätään ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Joona iloitsi suuresti risiinikasvista.
Jona FinSTLK2 4:7  Seuraavana päivänä aamun sarastaessa Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui.
Jona FinSTLK2 4:8  Auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonan päähän, niin että hän oli nääntyä. Hän toivotti itselleen kuolemaa ja sanoi: "Parempi on minulle kuolema kuin elämä."
Jona FinSTLK2 4:9  Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti."
Jona FinSTLK2 4:10  Herra sanoi: "Sinä säälit risiinikasvia, josta et ollut vaivaa nähnyt ja jota et ollut kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.
Jona FinSTLK2 4:11  Enkö minä säälisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?"