Toggle notes
Chapter 1
Jona | FinSTLK2 | 1:2 | "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan, sillä heidän pahuutensa on noussut kasvojeni eteen." | |
Jona | FinSTLK2 | 1:3 | Mutta Joona nousi paetakseen Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähdössä Tarsiiseen. Hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssaan Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä. | |
Jona | FinSTLK2 | 1:4 | Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään. | |
Jona | FinSTLK2 | 1:5 | Merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itse kukin jumalaansa, ja heittivät mereen tavaroita, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja nukkui raskaasti. | |
Jona | FinSTLK2 | 1:6 | Laivuri tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Miksi nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se jumala muistaa meitä, niin ettemme huku." | |
Jona | FinSTLK2 | 1:7 | Sitten he sanoivat toisilleen: "Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut." Mutta kun he heittivät arpaa, arpa lankesi Joonalle. | |
Jona | FinSTLK2 | 1:8 | Niin he sanoivat hänelle: "Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on maasi ja mistä kansasta olet?" | |
Jona | FinSTLK2 | 1:9 | Hän vastasi heille: "Minä olen heprealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan." | |
Jona | FinSTLK2 | 1:10 | Miehet pelästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: "Miksi olet tehnyt näin?" Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä. Hän oli näet ilmaissut sen heille. | |
Jona | FinSTLK2 | 1:11 | He sanoivat hänelle: "Mitä meidän on tehtävä sinulle, että meri tyyntyisi meille?" Sillä meri myrskysi myrskyämistään. | |
Jona | FinSTLK2 | 1:12 | Hän vastasi heille: "Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyyntyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni." | |
Jona | FinSTLK2 | 1:13 | Miehet soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi myrskyämistään heitä vastaan. | |
Jona | FinSTLK2 | 1:14 | He huusivat Herraa ja sanoivat: "Voi, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra, teet, niin kuin sinulle on otollista." | |
Chapter 2
Jona | FinSTLK2 | 2:1 | Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan sisällä kolme päivää ja kolme yötä. | |
Jona | FinSTLK2 | 2:3 | ja sanoi: "Huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Haudan helmasta huusin apua, ja kuulit ääneni. | |
Jona | FinSTLK2 | 2:4 | Syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minua, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi nousivat ylitseni. | |
Jona | FinSTLK2 | 2:5 | Minä ajattelin: Olen karkotettu pois silmiesi edestä. Kuitenkin minä vielä tulen katselemaan pyhää temppeliäsi. | |
Jona | FinSTLK2 | 2:6 | Vedet piirittivät minut sieluun asti, syvyys ympäröi minua, kaisla kietoutui päähäni. | |
Jona | FinSTLK2 | 2:7 | Vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä, Herra, Jumalani, nostit henkeni ylös haudasta. | |
Jona | FinSTLK2 | 2:8 | Kun sieluni nääntyi minussa, muistin Herraa, ja rukoukseni tuli luoksesi, pyhään temppeliisi. | |
Jona | FinSTLK2 | 2:10 | Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa, kuten olen luvannut. Herrassa on pelastus." | |
Chapter 3
Jona | FinSTLK2 | 3:2 | "Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun." | |
Jona | FinSTLK2 | 3:3 | Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivämatkaa. | |
Jona | FinSTLK2 | 3:4 | Joona tultuaan kaupunkiin käveli aluksi yhden päivämatkan ja saarnasi sanoen: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään." | |
Jona | FinSTLK2 | 3:5 | Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, suurista pieniin asti. | |
Jona | FinSTLK2 | 3:6 | Kun sana tästä saavutti Niiniven kuninkaan, hän nousi valtaistuimeltaan, riisui viittansa päältään, verhoutui säkkiin ja istuutui tuhkaan. | |
Jona | FinSTLK2 | 3:7 | Hän kuulutti ja sanoi Niinivessä: "Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet – naudat ja lampaat – maistako mitään, käykö laitumella tai juoko vettä. | |
Jona | FinSTLK2 | 3:8 | Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, huutakoot voimakkaasti Jumalaa ja kääntykööt itse kukin pois pahalta tieltään sekä kättensä väkivallasta. | |
Chapter 4
Jona | FinSTLK2 | 4:2 | Hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksi kiirehdin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen, ja että armosi on suuri, ja että kadut onnettomuutta. | |
Jona | FinSTLK2 | 4:5 | Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itselleen sinne lehtimajan ja istuutui sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin käy. | |
Jona | FinSTLK2 | 4:6 | Herra Jumala antoi risiinikasvin kasvaa Joonan pään ylle varjostamaan hänen päätään ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Joona iloitsi suuresti risiinikasvista. | |
Jona | FinSTLK2 | 4:7 | Seuraavana päivänä aamun sarastaessa Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui. | |
Jona | FinSTLK2 | 4:8 | Auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonan päähän, niin että hän oli nääntyä. Hän toivotti itselleen kuolemaa ja sanoi: "Parempi on minulle kuolema kuin elämä." | |
Jona | FinSTLK2 | 4:9 | Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti." | |
Jona | FinSTLK2 | 4:10 | Herra sanoi: "Sinä säälit risiinikasvia, josta et ollut vaivaa nähnyt ja jota et ollut kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli. | |