LUKE
Chapter 18
| Luke | FinSTLK2 | 18:2 | Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ketään ihmistä. | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:3 | Siinä kaupungissa oli naisleski, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.' | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:4 | Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:5 | kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tule ja lyö minua kasvoihin.'" | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:7 | Eikö Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, jotka huutavat häntä avuksi yötä päivää, ja olisi pitkämielinen heitä kohtaan? | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:8 | Sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?" | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:9 | Hän puhui vielä tämän vertauksen muutamille, jotka luottivat itseensä luullen olevansa vanhurskaita, ja halveksivat muita: | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:10 | "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:11 | Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, kiitän sinua, etten ole kuin muut ihmiset, rosvot, vääryyden harjoittajat, huorintekijät enkä myöskään kuin tuo publikaani. | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:13 | Mutta publikaani seisoi takana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle, syntiselle, leppynyt.' | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:14 | Sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskautettuna, mutta se toinen ei; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:15 | He kantoivat hänen luokseen pieniäkin lapsia, että hän koskisi heihin, mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:16 | Mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta. | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:17 | Totisesti sanon teille: se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa kuin lapsi, ei mene sinne sisälle." | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:18 | Eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että iankaikkisen elämän perisin?" | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:19 | Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin. | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:20 | Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'" | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:22 | Kun Jeesus sen kuuli, hän sanoi hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua." | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:23 | Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli erittäin rikas. | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:24 | Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, hän sanoi: "Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on rikkautta, päästä Jumalan valtakuntaan! | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:25 | Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:28 | Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua." | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:29 | Hän sanoi heille: "Totisesti sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta, vaimosta, veljistä, vanhemmista tai lapsista, | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:30 | ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää." | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:31 | Hän otti luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettojen kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:32 | Sillä hänet annetaan pakanoiden käsiin, ja häntä pilkataan, häväistään ja syljetään. | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:34 | Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä salattu eivätkä he käsittäneet, mitä sanottiin. | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:39 | Edellä kulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan, mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!" | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:40 | Silloin Jeesus pysähtyi ja käski taluttaa hänet luokseen. Hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä: | |
| Luke | FinSTLK2 | 18:41 | "Mitä tahdot, että sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen." | |