FinPR92 - Job - 26

26:1  Nyt sanoi Job:

26:2  -- Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta, ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!

26:3  Miten oletkaan neuvonut neuvotonta, opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!

26:4  Kuka on sinulle antanut nämä sanat, kenen henki sinussa vaikuttaa?

26:5  Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,

26:6  sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.

26:7  Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan, olemattoman varaan hän on ripustanut maan.

26:8  Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.

26:9  Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.

26:10  Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.

26:11  Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.

26:12  Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.

26:13  Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.

26:14  Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?