FinPR92 - Job - 23

23:1  Nyt Job sanoi:

23:2  -- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.

23:3  Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!

23:4  Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.

23:5  Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.

23:6  Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.

23:7  Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.

23:8  Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!

23:9  Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!

23:10  Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä kestän.

23:11  Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.

23:12  Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.

23:13  Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

23:14  Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.

23:15  Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.

23:16  Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta.

23:17  Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.