FinPR92 - Job - 41

41:1  Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.

41:2  Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!

41:3  Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?

41:4  Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.

41:5  Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?

41:6  Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.

41:7  Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.

41:8  Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.

41:9  Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.

41:10  Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.

41:11  Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.

41:12  Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.

41:13  Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.

41:14  Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.

41:15  Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.

41:16  Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.

41:17  Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.

41:18  Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.

41:19  Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.

41:20  Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,

41:21  kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.

41:22  Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.

41:23  Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.

41:24  Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.

41:25  Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.

41:26  Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.