FinPR92 - Job - 6

6:1  Job puhui:

6:2  -- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!

6:3  Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?

6:4  Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.

6:5  Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?

6:6  Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?

6:7  Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.

6:8  Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,

6:9  ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.

6:10  En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.

6:11  Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?

6:12  Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?

6:13  Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.

6:14  Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.

6:15  Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.

6:16  Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.

6:17  Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.

6:18  Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.

6:19  Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.

6:20  Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.

6:21  Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.

6:22  Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?

6:23  Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?

6:24  Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.

6:25  Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?

6:26  Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.

6:27  Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.

6:28  Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?

6:29  Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!

6:30  Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?