FinPR92 - Job - 20

20:1  Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

20:2  -- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.

20:3  Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.

20:4  Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:

20:5  jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.

20:6  Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,

20:7  hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?"

20:8  Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.

20:9  Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.

20:10  Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.

20:11  Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.

20:12  Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,

20:13  nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.

20:14  Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.

20:15  Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.

20:16  Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.

20:17  Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.

20:18  Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,

20:19  koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.

20:20  Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.

20:21  Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.

20:22  Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.

20:23  Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.

20:24  Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:

20:25  se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.

20:26  Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!

20:27  Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.

20:28  Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.

20:29  Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.