FinPR92 - Job - 14

14:1  Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.

14:2  Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo.

14:3  Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!

14:4  Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan!

14:5  Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.

14:6  Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.

14:7  Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu.

14:8  Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee,

14:9  jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi.

14:10  Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on?

14:11  Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät.

14:12  Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.

14:13  Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!

14:14  Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.

14:15  Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.

14:16  Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.

14:17  Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.

14:18  Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon kallioiden murtuessa,

14:19  niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin sinä murrat ihmisen toivon.

14:20  Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä, hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.

14:21  Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä.

14:22  Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa.