FinPR92 - Job - 9

9:1  Nyt Job sanoi:

9:2  -- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.

9:3  Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.

9:4  Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?

9:5  Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.

9:6  Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.

9:7  Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.

9:8  Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.

9:9  Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.

9:10  Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.

9:11  Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.

9:12  Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"

9:13  Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.

9:14  Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?

9:15  Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.

9:16  Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --

9:17  hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.

9:18  Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.

9:19  Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?"

9:20  Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.

9:21  Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.

9:22  Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen."

9:23  Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.

9:24  Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?

9:25  Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,

9:26  kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.

9:27  Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran",

9:28  niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.

9:29  Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?

9:30  Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,

9:31  kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.

9:32  Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.

9:33  Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.

9:34  Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!

9:35  Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.