FinPR92 - Job - 19

19:1  Nyt Job sanoi:

19:2  -- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?

19:3  Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.

19:4  Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.

19:5  Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!

19:6  Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.

19:7  Jos huudan: "Tämä on väärin!", kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.

19:8  Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.

19:9  Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.

19:10  Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.

19:11  Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.

19:12  Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.

19:13  Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.

19:14  Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.

19:15  Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.

19:16  Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.

19:17  Minun henkeni haisee -- vaimoni inhoaa sitä, omat veljeni sanovat: "Hän löyhkää."

19:18  Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.

19:19  Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.

19:20  Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.

19:21  Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.

19:22  Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?

19:23  Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,

19:24  uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!

19:25  Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

19:26  Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,

19:27  saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.

19:28  Mutta te sanotte: "Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on."

19:29  Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.