JOB
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
Chapter 7
Job | FinPR92 | 7:1 | Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eikö hän ole kuin palkkalainen, joka tekee raskaita päivätöitä? | |
Job | FinPR92 | 7:2 | Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon, kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa. | |
Job | FinPR92 | 7:3 | Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani. | |
Job | FinPR92 | 7:4 | Kun menen nukkumaan, minä ajattelen: "Milloin voin nousta?" Yö kuluu vitkaan, kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti. | |
Job | FinPR92 | 7:11 | Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki. | |
Job | FinPR92 | 7:12 | Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat? | |
Job | FinPR92 | 7:16 | Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys. | |
Job | FinPR92 | 7:19 | Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni? | |
Job | FinPR92 | 7:20 | Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta? | |