Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
JOB
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 7
Job FinPR92 7:1  Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eikö hän ole kuin palkkalainen, joka tekee raskaita päivätöitä?
Job FinPR92 7:2  Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon, kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
Job FinPR92 7:3  Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.
Job FinPR92 7:4  Kun menen nukkumaan, minä ajattelen: "Milloin voin nousta?" Yö kuluu vitkaan, kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.
Job FinPR92 7:5  Ruvet ja madot peittävät ruumiini, minun nahkani halkeilee ja märkii.
Job FinPR92 7:6  Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu.
Job FinPR92 7:7  Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys. Silmäni eivät enää näe onnen päivää.
Job FinPR92 7:8  Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole.
Job FinPR92 7:9  Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.
Job FinPR92 7:10  Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Job FinPR92 7:11  Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki.
Job FinPR92 7:12  Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat?
Job FinPR92 7:13  Minä ajattelin: "Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani."
Job FinPR92 7:14  Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan.
Job FinPR92 7:15  Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!
Job FinPR92 7:16  Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.
Job FinPR92 7:17  Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä?
Job FinPR92 7:18  Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit.
Job FinPR92 7:19  Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?
Job FinPR92 7:20  Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta?
Job FinPR92 7:21  Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.