FinPR92 - Job - 15

15:1  Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

15:2  -- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

15:3  Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

15:4  Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.

15:5  Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

15:6  Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.

15:7  Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

15:8  Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?

15:9  Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

15:10  Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.

15:11  Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

15:12  Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

15:13  Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

15:14  Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?

15:15  Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

15:16  Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?

15:17  Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

15:18  kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.

15:19  Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.

15:20  Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.

15:21  Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.

15:22  Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.

15:23  Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

15:24  Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

15:25  Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

15:26  hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.

15:27  Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!

15:28  Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.

15:29  Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

15:30  Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

15:31  Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

15:32  Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

15:33  Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

15:34  Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

15:35  Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.