FinPR92 - Job - 4

4:1  Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

4:2  -- Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!

4:3  Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä.

4:4  Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.

4:5  Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.

4:6  Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.

4:7  Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut?

4:8  Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt.

4:9  Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.

4:10  Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan.

4:11  Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.

4:12  Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.

4:13  Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta,

4:14  se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,

4:15  minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn,

4:16  kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:

4:17  Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?

4:18  Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.

4:19  Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.

4:20  Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,

4:21  hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.