FinPR92 - Job - 29

29:1  Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:

29:2  -- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!

29:3  Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.

29:4  Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani

29:5  ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!

29:6  Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.

29:7  Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,

29:8  nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.

29:9  Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.

29:10  Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

29:11  Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:

29:12  Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.

29:13  Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.

29:14  Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.

29:15  Olin sokealle silmä, rammalle sauva.

29:16  Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.

29:17  Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

29:18  Minä ajattelin: "Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät.

29:19  Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.

29:20  Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta."

29:21  Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.

29:22  Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.

29:23  He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.

29:24  Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

29:25  Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.