FinPR92 - Job - 13

13:1  Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.

13:2  Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään.

13:3  Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.

13:4  Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!

13:5  Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.

13:6  Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.

13:7  Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?

13:8  Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?

13:9  Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?

13:10  Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta.

13:11  Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?

13:12  Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.

13:13  Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.

13:14  Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.

13:15  Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.

13:16  Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.

13:17  Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!

13:18  Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.

13:19  Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.

13:20  Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.

13:21  Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.

13:22  Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.

13:23  Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!

13:24  Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista?

13:25  Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?

13:26  Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit.

13:27  Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,

13:28  vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate.