FinPR92 - Job - 18

18:1  Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

18:2  -- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!

18:3  Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä?

18:4  Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?

18:5  Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.

18:6  Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu.

18:7  Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,

18:8  hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.

18:9  Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.

18:10  Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.

18:11  Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään.

18:12  Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,

18:13  tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.

18:14  Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.

18:15  Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

18:16  Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.

18:17  Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla.

18:18  Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.

18:19  Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui.

18:20  Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.

18:21  Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.