FinPR - Job - 30

30:1  "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.

30:2  Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt

30:3  puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;

30:4  he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

30:5  Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.

30:6  Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.

30:7  Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-

30:8  nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.

30:9  Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;

30:10  he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

30:11  Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

30:12  Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

30:13  He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;

30:14  niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

30:15  Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

30:16  Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

30:17  Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.

30:18  Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

30:19  Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

30:20  Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.

30:21  Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

30:22  Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

30:23  Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

30:24  Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?

30:25  Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

30:26  Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

30:27  Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

30:28  Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.

30:29  Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.

30:30  Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

30:31  Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."