Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
JOHN
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 10
John FinSTLK2 10:1  "Totisesti, totisesti sanon teille: se, joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, on varas ja ryöväri.
John FinSTLK2 10:2  Mutta se, joka menee ovesta sisälle, on lammasten paimen.
John FinSTLK2 10:3  Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
John FinSTLK2 10:4  Laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
John FinSTLK2 10:5  Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
John FinSTLK2 10:6  Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.
John FinSTLK2 10:7  Jeesus sanoi heille vielä: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Minä olen lammasten ovi.
John FinSTLK2 10:8  Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä, mutta lampaat eivät ole kuulleet heitä.
John FinSTLK2 10:9  Minä olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu, ja hän käy sisälle ja käy ulos ja löytää laitumen.
John FinSTLK2 10:10  Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkyllin.
John FinSTLK2 10:11  Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
John FinSTLK2 10:12  Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, [hän] jättää lampaat ja pakenee, ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
John FinSTLK2 10:13  Hän pakenee, sillä hänet on palkattu eikä hän pidä huolta lampaista.
John FinSTLK2 10:14  Minä olen se hyvä paimen, ja tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
John FinSTLK2 10:15  niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän, ja annan henkeni lampaiden edestä.
John FinSTLK2 10:16  Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Myös niitä minun tulee johdattaa, ja ne tulevat kuulemaan minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
John FinSTLK2 10:17  Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että sen jälleen ottaisin.
John FinSTLK2 10:18  Kukaan ei ota sitä minulta, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen. Sen käskyn olen saanut Isältäni."
John FinSTLK2 10:19  Taas syntyi erimielisyyttä juutalaisten kesken näiden sanojen tähden.
John FinSTLK2 10:20  Useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään, mitä te häntä kuuntelette?"
John FinSTLK2 10:21  Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun sanoja, eihän riivaaja voi avata sokeiden silmiä?"
John FinSTLK2 10:22  Oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi.
John FinSTLK2 10:23  Jeesus käveli pyhäkössä Salomon pylväskäytävässä.
John FinSTLK2 10:24  Juutalaiset tulivat hänen ympärilleen ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, sano se meille suoraan."
John FinSTLK2 10:25  Jeesus vastasi heille: "Olen sanonut sen teille, ettekä usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.
John FinSTLK2 10:26  Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani, kuten olen sanonut.
John FinSTLK2 10:27  Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua.
John FinSTLK2 10:28  Minä annan heille iankaikkisen elämän, eivätkä he ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
John FinSTLK2 10:29  Minun Isäni, joka on antanut heidät minulle, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
John FinSTLK2 10:31  Juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääkseen hänet.
John FinSTLK2 10:32  Jeesus vastasi heille: "Olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä. Mikä niistä on se, jonka tähden te minut kivitätte?"
John FinSTLK2 10:33  Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden emme kivitä sinua, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi."
John FinSTLK2 10:34  Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?
John FinSTLK2 10:35  Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli – eikä Raamattu voi raueta tyhjiin –
John FinSTLK2 10:36  kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Pilkkaat Jumalaa', sen tähden että sanoin: 'Olen Jumalan Poika'?
John FinSTLK2 10:38  Mutta jos niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä."
John FinSTLK2 10:39  Taas he tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistään.
John FinSTLK2 10:40  Hän meni jälleen Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, missä Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä.
John FinSTLK2 10:41  Monet tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä Johannes sanoi hänestä, on totta."