FinPR - Proverbs - 6

6:1  Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;

6:2  jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,

6:3  niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;

6:4  Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.

6:5  Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.

6:6  Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.

6:7  Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,

6:8  se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.

6:9  Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?

6:10  Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,

6:11  niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.

6:12  Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,

6:13  silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,

6:14  kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.

6:15  Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.

6:16  Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:

6:17  ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,

6:18  sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,

6:19  väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.

6:20  Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.

6:21  Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.

6:22  Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.

6:23  Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,

6:24  että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.

6:25  Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.

6:26  Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.

6:27  Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?

6:28  Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?

6:29  Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.

6:30  Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?

6:31  Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.

6:32  Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.

6:33  Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.

6:34  Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.

6:35  Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.