FinBiblia - Psalms - 109

109:1  Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

109:2  Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

109:3  Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

109:4  Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

109:5  He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

109:6  Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

109:7  Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

109:8  Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

109:9  Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

109:10  Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

109:11  Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

109:12  Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

109:13  Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

109:14  Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

109:15  Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

109:16  Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

109:17  Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

109:18  Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

109:19  Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

109:20  Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

109:21  Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

109:22  Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

109:23  Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

109:24  Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

109:25  Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

109:26  Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

109:27  Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

109:28  Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

109:29  Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

109:30  Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

109:31  Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.