FinSTLK2017 - Job - 30

30:1  "Mutta nyt minulle nauravat elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoirieni pariin.

30:2  Mitäpä silloin hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa väkevyys on hävinnyt.

30:3  Puute ja kova nälänhätä saa heidät kaluamaan kuivaa maata, hiljan autioitunutta ja asumatonta.

30:4  He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja pensaan juuria lämmitykseen.

30:5  Heidät karkotetaan ihmisten parista ja heitä vastaan nostetaan hälytys kuin varasta vastaan.

30:6  Heidän on asuttava kaameissa purouomissa, maakoloissa ja kallioluolissa.

30:7  Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat –

30:8  nuo houkkien ja kunniattomien lapset, maasta karkotetut.

30:9  Mutta nyt olen tullut heille pilkkalauluksi, olen joutunut heidän puheenaiheekseen.

30:10  He inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

30:11  Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut. He ovat ottaneet minulta pois ohjat.

30:12  Oikealta puoleltani nousee tuo joukkio. He lyövät jalat altani ja ovat tehneet teitään tuhotakseen minut.

30:13  He hävittävät polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa.

30:14  He tulevat kuin leveästä muurin aukosta, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

30:15  Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niin kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois arvoni, ja pelastukseni katoaa kuin pilvi.

30:16  Nyt sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

30:17  Yö kaivaa luut ruumiistani, eivätkä kalvavat tuskani lepää.

30:18  Suurella voimalla hän on tarttunut vaatteeseeni. Se kiristyy ympärilleni kuin viittani pääntie.

30:19  Hän on heittänyt minut lokaan, ja olen tullut tomun ja tuhkan kaltaiseksi.

30:20  Huudan sinua, mutta et vastaa minulle. Seison tässä, mutta et huomaa minua.

30:21  Muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

30:22  Kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja murskaat minut.

30:23  Sillä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, paikkaan, minne kaikki elävä kokoontuu.

30:24  Mutta eikö saisi ojentaa kättänsä raunioihin ja huutaa apua onnettomuudessa?

30:25  Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

30:26  Sillä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus, vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

30:27  Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

30:28  Käyn surupuvussa, eikä aurinko minulle paista. Nousen seurakunnassa ja huudan.

30:29  Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien kumppani.

30:30  Nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

30:31  Lyyrani soitto muuttui valitukseksi ja huiluni itkun ääneksi."