FinSTLK2017 - Job - 39

39:1  Tiedätkö vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?

39:2  Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

39:3  Ne painautuvat maahan, synnyttävät vasikkansa ja pääsevät synnytystuskistaan.

39:4  Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla. Ne lähtevät tiehensä eivätkä palaa.

39:5  Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irrottanut aron aasin siteet,

39:6  sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?

39:7  Se nauraa kaupungin tungokselle eikä kuule ajajan huutoa.

39:8  Se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.

39:9  Taipuuko oryx-antilooppi sinua palvelemaan, ja yöpyykö se seimesi ääreen?

39:10  Voitko ohjaksilla pakottaa oryx-antiloopin vaolle, tai äestääkö se laaksoja sinua seuraten?

39:11  Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

39:12  Voitko uskoa, että se palaa ja kokoaa viljasi puimatantereellesi?

39:13  Strutsin siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?

39:14  Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.

39:15  Se ei ajattele, että jalka voi ne särkeä ja kedon eläimet polkea ne rikki.

39:16  Se on tyly poikasilleen, niin kuin ne eivät olisikaan sen omia, eikä pelkää työnsä menevän hukkaan.

39:17  Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

39:18  Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

39:19  Sinäkö annoit hevoselle voiman, puetit sen kaulaan liehuvan harjan?

39:20  Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkka? Sen uljas korskunta on pelottavaa.

39:21  Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

39:22  Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.

39:23  Sen yllä kalisee nuolikotelo, välkähtää keihäs ja peitsi.

39:24  Käy jyrinä ja jytinä, kun se ahmii laukaten taivalta. Mikään ei pidätä sitä sotatorven pauhatessa.

39:25  Milloin vain sotatorvi soi, se hirnuu: ihahaa! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jyrisevän äänen ja sotahuudon.

39:26  Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle ja levittää siipensä kohti etelää?

39:27  Tai sinunko käskystäsi kotka lentää ylös ja tekee pesänsä korkeuteen?

39:28  Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.

39:29  Sieltä se tähyää saalista. Kauas katsovat sen silmät.

39:30  Sen poikaset juovat verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."