FinPR - Psalms - 104

104:1  Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

104:2  Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;

104:3  sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

104:4  Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.

104:5  Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

104:6  Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.

104:7  Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

104:8  vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

104:9  Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.

104:10  Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.

104:11  Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

104:12  Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.

104:13  Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

104:14  Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän

104:15  ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

104:16  Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

104:17  Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

104:18  Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.

104:19  Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.

104:20  Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

104:21  Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

104:22  Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.

104:23  Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.

104:24  Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.

104:25  Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.

104:26  Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

104:27  Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.

104:28  Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

104:29  Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.

104:30  Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.

104:31  Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,

104:32  hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

104:33  Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

104:34  Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.

104:35  Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!