FinSTLK2017 - Job - 9

9:1  Job vastasi ja sanoi:

9:2  "Totisesti minä tiedän, että niin on. Kuinka ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan!

9:3  Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, hän ei voisi vastata hänelle yhteenkään tuhannesta.

9:4  Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan. Kuka on onnistunut nousemaan häntä vastaan?

9:5  Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta ja kukistaa ne vihassaan.

9:6  Hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen perustukset vapisevat.

9:7  Hän kieltää aurinkoa, eikä se nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään.

9:8  Hän yksinään levittää taivaat ja tallaa meren kukkuloita.

9:9  Hän loi Ašin, Kesilin, Kiiman, ja etelän tähtitarhat.

9:10  Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

9:11  Katso, hän käy ohitseni, enkä häntä näe; hän liitää ohi, enkä häntä huomaa.

9:12  Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

9:13  Jumala ei käänny vihastaan. Hänen alleen vaipuivat Rahabin auttajat.

9:14  Minäkö sitten voisin vastata hänelle ja valita sanani häntä vastaan?

9:15  Vaikka olisinkin oikeassa, en saisi vastatuksi. Minun täytyisi anoa armoa tuomariltani.

9:16  Jos huutaisin ja hän vastaisikin minulle, en usko, että hän ottaisi huutoani korviinsa,

9:17  hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttä,

9:18  joka ei anna minun vetää henkeä, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

9:19  Jos väkevän voimaa kysytään, hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

9:20  Vaikka olisin oikeassa, oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi. Vaikka olisin syytön, hän kuitenkin tekisi minut vääräksi.

9:21  Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

9:22  Yhdentekevää kaikki. Sen tähden sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

9:23  Jos ruoska äkkiä surmaa, hän pilkkaa viattomien epätoivoa.

9:24  Maa on jätetty jumalattoman valtaan. Hän peittää sen tuomarien kasvot – ellei hän, kuka sitten?

9:25  Minun päiväni rientävät juoksijaa nopeammin ja pakenevat onnea näkemättä.

9:26  Ne kiitävät pois kuin ruokoveneet, kuin kotka, joka iskee saaliiseen.

9:27  Jos ajattelen: tahdon unohtaa tuskani, muuttaa muotoni ja tulla iloiseksi,

9:28  niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

9:29  Syyllisenä täytyy minun olla. Miksi vaivaan itseäni turhaan?

9:30  Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

9:31  silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni inhoaisivat minua.

9:32  Sillä hän ei ole ihminen kuten minä voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

9:33  Meillä ei ole riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

9:34  ja ottaisi hänen vitsansa pois päältäni, niin ettei hänen kauhunsa pelästyttäisi minua.

9:35  Puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä vääryys ei olisi kanssani."