FinBiblia - Psalms - 104

104:1  Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

104:2  Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

104:3  Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

104:4  Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

104:5  Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

104:6  Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

104:7  Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

104:8  Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

104:9  Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

104:10  Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

104:11  Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

104:12  Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

104:13  Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

104:14  Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

104:15  Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

104:16  Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

104:17  Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

104:18  Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

104:19  Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

104:20  Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

104:21  Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

104:22  Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

104:23  Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

104:24  Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

104:25  Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

104:26  Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

104:27  Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

104:28  Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

104:29  Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

104:30  Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

104:31  Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

104:32  Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

104:33  Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

104:34  Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

104:35  Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!