FinPR92 - Job - 11

11:1  Naamalainen Sofar alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

11:2  -- Eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen? Onko joku oikeassa vain siksi, että hän puhuu ja puhuu?

11:3  Luuletko, että sanaryöppysi vaientaa kaikki muut, että herjaavat puheesi jäävät vaille vastausta?

11:4  Sinä sanot: "Minä olen oikeassa, olen syytön Jumalan silmien edessä."

11:5  Toivoisinpa tosiaan, että Jumala avaisi suunsa ja sanoisi sinulle suorat sanat!

11:6  Hän ilmoittaisi sinulle viisauden salaisuudet, jotka ovat meidän järjellemme käsittämättömät. Silloin ymmärtäisit, miten paljon syntejä hän antaa sinulle anteeksi.

11:7  Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet? Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden?

11:8  Se on taivasta korkeampi -- miten sen tavoitat? Se on tuonelaa syvempi -- mitä siitä tiedät?

11:9  Jumalan suuruus on suurempi kuin maa, se on merta avarampi.

11:10  Kun hän kiitää ohi, tempaa vangikseen ja vaatii tilille -- kuka voisi häntä vastustaa?

11:11  Hän näkee ne, jotka vääryyttä tekevät, hän panee merkille vilpin, jota muut eivät huomaa.

11:12  Mutta milloinka tyhjäpää viisastuu? Ei tule villiaasista ihmistä.

11:13  Käännä nyt mielesi Jumalan puoleen, Job, ojenna kätesi Jumalaa kohti!

11:14  Jos käsiäsi tahraa synti, heitä se pois, älä anna pahan asua majassasi.

11:15  Silloin voit puhtain mielin kohottaa katseesi. Olet vaskesta valettu, peloton ja luja.

11:16  Sinä unohdat nämä kärsimykset, muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois.

11:17  Elämäsi valo kohoaa kirkkaampana kuin sydänpäivä, sen pimeyskin on kuin sarastava aamu.

11:18  Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta,

11:19  sinä saat olla rauhassa, mikään ei sinua uhkaa, monet tavoittelevat sinun suosiotasi.

11:20  Mutta jumalattomilta kaikki pimenee, he eivät enää löydä pakotietä. Heillä on enää vain yksi toive: viimeinen henkäys.