FinRK - Nahum

Chapter 1

1:1  Ennustus Niinivestä. Elkosilaisen Nahumin näyn kirja.

1:2  Herra on kiivas Jumala, hän on kostaja. Herra kostaa, hän on täynnä vihaa. Herra kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehilleen.

1:3  Herra on pitkämielinen ja suuri voimassaan, mutta hän ei jätä rankaisematta. Myrskyssä ja rajuilmassa käy hänen tiensä, pilvi on hänen jalkojensa tomu.

1:4  Hän nuhtelee merta ja kuivattaa sen, hän antaa kaikkien virtojen ehtyä. Baasan ja Karmel kuihtuvat, myös Libanonin kukoistus kuihtuu.

1:5  Vuoret vapisevat hänen edessään, kukkulat sulavat. Hänen kasvojensa voimasta järkkyvät maa, maanpiiri ja kaikki sen asukkaat.

1:6  Kuka voi seisoa hänen kiivautensa edessä ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa purkautuu kuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessään.

1:7  Hyvä on Herra, turvapaikka ahdistuksen päivänä. Hän tuntee ne, jotka häneen luottavat,

1:8  mutta vyöryvällä tulvalla hän tekee Niiniven paikasta lopun. Vihamiehiään hän ahdistaa pimeydellä.

1:9  Mitä te juonittelette Herraa vastaan? Hän tekee teistä lopun; ei nouse ahdistus kahta kertaa.

1:10  Sillä vaikka he olisivat yhteen kietoutuneita kuin orjantappurat ja yhtä märkiä viinistä kuin heidän viininsä, tuli syö heidät kokonaan kuin kuivat oljet.

1:11  Sinusta on lähtöisin se, jolla on paha mielessä Herraa vastaan, kelvoton neuvonantaja!

1:12  Näin sanoo Herra: Kuinka voimakkaita ja monilukuisia he ovatkin, heidät niitetään pois, ja he häviävät. Mutta jos minä olenkin vaivannut sinua, Juuda, en sinua enää vaivaa.

1:13  Nyt minä murran hänen ikeensä sinun päältäsi ja katkaisen sinun kahleesi.

1:14  Mutta sinusta Herra on antanut käskyn: Enää ei kasva nimellesi siementä. Minä hävitän jumalasi huoneesta veistetyt ja valetut kuvat. Minä hankin sinulle haudan, sillä sinä olet käynyt kelvottomaksi.

Chapter 2

2:1  .Katso, jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka kuuluttaa rauhaa: ”Juhli, Juuda, juhliasi, täytä lupauksesi, sillä enää ei tuo kelvoton tule kimppuusi. Hänet on kokonaan tuhottu.”

2:2  Hajottaja hyökkää sinua vastaan, Niinive! Vartioi varustuksia, tähystä tietä, vyötä kupeesi, jännitä koko voimasi!

2:3  Herra palauttaa entiselleen Jaakobin suuruuden, niin myös Israelin suuruuden, vaikka ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet ja turmelleet niiden viiniköynnökset.

2:4  Hänen sankariensa kilvet hohtavat punaisina, soturit ovat purppurapukuiset. Teräksen tulta säihkyvät sotavaunut hänen varustautumisensa päivänä, ja sypressikeihäät heiluvat.

2:5  Sotavaunut syöksyvät hurjasti kaduilla, ryntäävät toreilla sinne ja tänne. Ne ovat näöltään kuin soihdut, ne kiitävät kuin salamat.

2:6  Hän muistaa ylimyksensä. He kompastelevat kulkiessaan, kiiruhtavat kaupungin muurille. Suojakatos on pantu kuntoon.

2:7  Virranpuoleiset portit on avattu, palatsi menehtyy pelkoon.

2:8  Päätös on tehty: hänet on paljastettu ja viety pois. Kaupungissa orjattaret huokailevat, kujertavat kuin kyyhkyset, lyövät rintoihinsa.

2:9  Niinive on ollut kuin veden täyttämä lammikko päiviensä alusta alkaen, mutta nyt vesi pakenee. Seis! Pysähtykää! Mutta yksikään ei käänny takaisin.

2:10  Ryöstäkää hopeaa, ryöstäkää kultaa! Aarteita on loputtomiin, runsain määrin kaikenlaisia kalleuksia.

2:11  Tyhjänä, typötyhjänä, hävitettynä! Sydän raukeaa, polvet tutisevat, kaikkien lanteet vapisevat, kaikkien kasvot kalpenevat.

2:12  Missä on nyt leijonien makuusija, nuorten leijonien riistamaa, jossa leijona kuljeskeli naarasleijonineen ja leijonanpentuineen kenenkään pelottelematta?

2:13  Leijona raateli, mitä sen pennut tarvitsivat, ja surmasi naarasleijonilleen, täytti luolansa saaliilla ja asuinsijansa raatelemallaan saaliilla.

2:14  Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot. Sinun sotavaunusi kohoavat savuna taivaalle, ja miekka syö nuoret leijonasi. Minä teen lopun maan päällä sinun raatelutyöstäsi, enää ei kuulla sanansaattajiesi ääntä.

Chapter 3

3:1  Voi veren tahraamaa kaupunkia, joka on täynnä valhetta, tulvillaan väkivaltaa, taukoamatonta raatelua!

3:2  Kuuntele! Ruoskat läiskyvät, pyörät ryskyvät, hevoset kiitävät, vaunut hyppivät,

3:3  ratsut karkaavat pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. Paljon on kaatuneita, läjittäin ruumiita, loputtomiin raatoja, joihin kompastutaan!

3:4  Tämä tapahtuu tuon porton suuren haureuden tähden, ihanan ja suloisen, taitavan velhottaren, joka myi kansakuntia haureudellaan, sukukuntia velhouksillaan.

3:5  Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan vaatteesi liepeet kasvojesi yli ja näytän kansakunnille alastomuutesi, valtakunnille häpeäsi.

3:6  Minä viskaan saastaa sinun päällesi, häpäisen sinut ja asetan sinut kaikkien katseltavaksi.

3:7  Kaikki, jotka näkevät sinut, pakenevat luotasi sanoen: ”Hävitetty on Niinive! Kuka sitä surkuttelisi? Mistä etsisin sinulle lohduttajia?”

3:8  Oletko sinä parempi kuin Noo-Aamon, joka istui hallitsijana virtojen varsilla vetten ympäröimänä, jolla oli virta varustuksena ja virta muurina?

3:9  Sen väkevyytenä oli Kuus ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Sinun tukenasi olivat Puut ja libyalaiset.

3:10  Mutta myös Noo-Ammon kulki pakkosiirtolaisuuteen vangiksi otettuna. Sen pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa. Sen ylhäisistä miehistä heitettiin arpaa, kaikki sen ylimykset pantiin kahleisiin.

3:11  Myös sinä olet juopuva, sinä vaivut pimeyteen. Myös sinä etsit suojaa vihamiehen uhatessa.

3:12  Kaikki linnoituksesi ovat kuin viikunapuita, joissa on varhaisviikunoita: jos niitä ravistellaan, viikunat putoavat syöjän suuhun.

3:13  Sotaväkesi sinun keskelläsi on naisia, maasi portit ovat avoinna vihamiehillesi, tuli on kuluttanut salpasi.

3:14  Ammenna vettä piirityksen varalta, vahvista varustuksiasi. Astu liejuun, polje savea, tartu tiilimuottiin.

3:15  Siinä sinut kuluttaa tuli, miekka sinut tuhoaa. Se syö sinut niin kuin syövät sirkantoukat, vaikka lisääntyisit kuin sirkantoukat, vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin.

3:16  Sinä olet hankkinut kauppiaita enemmän kuin taivaan tähtiä. Sirkantoukkien tavoin he ryöstävät ja lentävät pois.

3:17  Virkamiehesi ovat kuin heinäsirkat, kirjurisi ovat kuin sirkkaparvi, joka kylmänä päivänä asettuu kiviaidalle. Auringon noustua ne lentävät pois, eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat.

3:18  Sinun paimenesi ovat vaipuneet uneen, Assurin kuningas, ylimyksesi ovat jähmettyneet. Sinun väkesi on hajaantunut vuorille, eikä ole ketään, joka heidät kokoaisi.

3:19  Ei ole lievitystä vammallesi, haavasi on paha. Kaikki, jotka sinusta kuulevat, lyövät käsiään yhteen sinun vuoksesi. Sillä ketä ei olisi sinun pahuutesi jatkuvasti kohdannut?