FinSTLK2017 - Nahum

Chapter 1

1:1  Profeettasana Niinivestä. Elkosilaisen Naahumin näyn kirja.

1:2  Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuva. Herra kostaa vihollisilleen ja on vihainen vihamiehilleen.

1:3  Herra on pitkämielinen ja suuri voimassaan, mutta Herra ei jätä rankaisematta. Hänen tiensä käy tuulispäässä ja myrskyssä, ja pilvi on hänen jalkojensa tomua.

1:4  Hän nuhtelee merta ja kuivaa sen, ja kaikki virrat hän ehdyttää. Baasan ja Karmel kuihtuvat, ja Libanonin kukoistus lakastuu.

1:5  Vuoret järkkyvät hänen edessään ja kukkulat sulavat. Hänen kasvojensa voimasta kohoaa maa, maanpiiri ja kaikki siinä asuvat.

1:6  Kuka kestää hänen vihastumistaan, ja kuka pysyy hänen vihansa palaessa? Hänen vihastuksensa vuotaa kuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessään.

1:7  Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat.

1:8  Mutta ylipaisuvalla tulvalla hän tekee lopun sen paikasta ja ahdistaa vihamiehiään pimeydellä.

1:9  Mitä teillä on mielessä Herraa vastaan? Lopun hän tekee: ahdistus ei nouse kahta kertaa.

1:10  Sillä vaikka he olisivat kietoutuneita yhteen kuin orjantappurat ja yhtä märkiä viinistä kuin heidän viininsä, heidät syö tuli kokonaan kuin kuivat oljet.

1:11  Sinusta on lähtenyt se, jolla on paha mielessä Herraa vastaan, turmion suunnittelija.

1:12  Näin sanoo Herra: Olkoot kuinka täysissä voimissa, olkoon heitä miten paljon tahansa, heidät tuhotaan. He ovat mennyttä. Mutta jos olenkin vaivannut sinua, en sinua enää vaivaa.

1:13  Nyt särjen hänen ikeensä päältäsi ja katkaisen kahleesi.

1:14  Mutta sinusta Herra on antanut käskyn: Ei kasva enää nimellesi siementä. Hävitän epäjumalan temppelistäsi veistetyt ja valetut jumalankuvat. Teen sinulle haudan, sillä sinä raukeat tyhjiin.

Chapter 2

2:1  Katso, jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa: "Juhli, Juuda, juhliasi, maksa lupauksesi, sillä enää ei käy kimppuusi turmiontuoja, hänet on hävitetty kokonaan."

2:2  Hajottaja hyökkää sinua vastaan! Vartioi varustuksia, tähystä tietä, vahvista vyötäiset, kokoa voimasi äärimmilleen.

2:3  Sillä Herra saattaa entiselleen Jaakobin korkeuden ja Israelin korkeuden, sillä ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet ja hävittäneet niiden viiniköynnökset.

2:4  Hänen sankariensa kilvet ovat punaiset, sotilaat purppurapukuiset, sotavaunut säihkyvät teräksen tulta hänen sotaan varustautumispäivänään, ja sypressikeihäät heiluvat.

2:5  Sotavaunut välkehtivät kaduilla ja ryntäilevät toreilla. Ne ovat kuin soihdut ja kiitävät kuin salamat.

2:6  Hän muistaa ylhäisensä. Ne kaatuilevat kiiruhtaessaan sen muurille, ja suojakatos on pantu kuntoon.

2:7  Virranpuoleiset portit on aukaistu, ja palatsi menehtyy pelkoon.

2:8  Karkotuspäätös on tehty: se viedään vankeuteen, ja sen neitoset huokailevat valittaen kuin kyyhkyset ja lyövät rintaansa.

2:9  Niinive on ollut kuin vesilammikko päiviensä alusta asti. Nyt ne pakenevat! – "Seis! pysähtykää!" Mutta yksikään ei käänny takaisin.

2:10  Ryöstäkää hopeaa, ryöstäkää kultaa. Loppumattomat ovat varat, on runsaasti kaikenlaisia kalliita esineitä. –

2:11  Se on tyhjennetty, riisuttu ja hävitetty! Sydämet raukeavat, polvet tutisevat, kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkien kasvot synkkenevät.

2:12  Missä on leijonien asuinsija, nuorten jalopeurojen elinpiiri, jossa leijona ja naarasleijonat pentuineen kulkivat kenenkään pelottelematta?

2:13  Leijona raateli, mitä sen pennut tarvitsivat, ja surmasi naarasleijonilleen. Se täytti luolansa saaliilla ja olinpaikkansa sillä, minkä oli raadellut.

2:14  Katso, minä käyn kimppuusi, – tämä on Herran Sebaotin sana, – poltan savuksi sen sotavaunut, ja nuoret leijonasi syö miekka. Minä lopetan maan päältä raatelusi, eikä enää kuulla sanansaattajiesi ääntä.

Chapter 3

3:1  Voi verivelkojen kaupunkia, joka on täynnä valhetta ja riistoa. Ryöstäminen ei lopu.

3:2  Kuuluu ruoskien ja vaunujen pyörien ääni. Hevoset kiitävät, vaunut hyppivät,

3:3  ratsut karkaavat pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. On paljon kaatuneita, kasapäin vainajia ja loppumattomasti ruumiita, niin että niihin kompastutaan.

3:4  Kaikki tämä porton paljon haureuden tähden, tuon ihanan sulottaren, ovelan velhottaren, joka myi kansakunnat haureudellaan ja sukukunnat velhouksillaan.

3:5  Katso, minä käyn kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan liepeesi kasvoillesi ja näytän kansakunnille alastomuutesi ja valtakunnille häpeäsi.

3:6  Heitän likaa päällesi, häpäisen sinut ja panen sinut julkisesti nähtäväksi.

3:7  Niin tapahtuu, että kaikki, jotka näkevät sinut, kaikkoavat sinusta kauas ja sanovat: "Hävitetty on Niinive! Kuka sitä surkuttelee, mistä etsin sinulle lohduttajia?"

3:8  Oletko sinä parempi, kuin oli Noo-Ammon, joka istui hallitsijana virtojen äärellä vetten ympäröimänä, jolla oli virta linnoituksena ja meri muurina?

3:9  Sen väkevyytenä oli Kuus ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Auttajinasi olivat Puut ja libyalaiset.

3:10  Sekin meni karkotukseen, vankeuteen. Senkin pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa, sen ylhäisistä heitettiin arpaa, ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin.

3:11  Myös sinä olet juopuva ja vaipuva pimeyteen; myös sinä olet etsivä suojaa vihollisilta.

3:12  Kaikki sinun linnoituksesi ovat viikunapuita, joissa on varhaisviikunoita. Jos niitä pudistellaan, ne putoavat syöjän suuhun.

3:13  Katso, sotaväkesi keskelläsi on naisia. Maasi portit ovat avoinna vihamiehillesi. Tuli kuluttaa salpasi.

3:14  Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista linnoituksiasi, astu liejuun, polje savea, käy kiinni tiilenmuottiin.

3:15  Siinä tuli sinut kuluttaa ja miekka sinut tuhoaa. Se syö sinut kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin.

3:16  Sinä olet lisännyt kauppiaasi lukuisammiksi kuin taivaan tähdet. Syöjäsirkat ryöstävät ja lentävät pois.

3:17  Sinulla on ruhtinaita kuin heinäsirkkoja, kirjureita kuin sirkkaparvea, joka asettuu muurinrakoihin kylmänä päivänä. Auringon noustua ne pakenevat, eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat.

3:18  Paimenesi, Assurin kuningas, ovat nukkuneet, ylhäisesi jääneet liikkumattomiksi. Sinun väkesi on hajaantunut vuorille, eikä ole kokoajaa.

3:19  Auttamaton on tuhosi ja parantumaton haavasi. Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta, taputtavat sinulle käsiään. Sillä ketäpä pahuutesi ei olisi jatkuvasti kohdannut?