FinSTLK2017 - Mark - 6

6:1  Hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.

6:2  Kun sapatti oli tullut, hän alkoi opettaa synagogassa. Häntä kuunnellessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Mitä ovat sellaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?

6:3  Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin, Jooseen, Juudaan ja Simonin veli? Eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.

6:4  Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa kesken ja kodissaan."

6:5  Eikä hän voinut tehdä siellä yhtään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita harvoja sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.

6:6  Hän ihmetteli heidän epäuskoaan. Hän kulki ympäristön kylät ja opetti.

6:7  Hän kutsui ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisiin henkiin.

6:8  Hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle kuin yhden sauvan, ei leipää, ei laukkua eikä rahaa vyöhön.

6:9  He saivat kuitenkin sitoa sandaalit jalkaansa, mutta eivät pukea kahta paitaa päälleen.

6:10  Hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää sinne, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta.

6:11  Missä teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, menkää sieltä pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta todistukseksi heille. Totisesti sanon teille: Helpompi on Sodoman tai Gomorran olla tuomiopäivänä kuin tuon kaupungin."

6:12  He lähtivät ja saarnasivat, jotta nuo muuttaisivat mielensä.

6:13  He ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.

6:14  Kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja hän sanoi: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sen tähden nämä voimat vaikuttavat hänessä."

6:15  Mutta toiset sanoivat: "Se on Elia." Toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niin kuin joku profeetoista."

6:16  Mutta kun Herodes sen kuuli, hän sanoi: "Johannes, jonka mestautin, on noussut kuolleista."

6:17  Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankilaan veljensä Filippoksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet,

6:18  ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa."

6:19  Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.

6:20  Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Hän teki monia asioita, joita hän häneltä kuuli, ja kuunteli häntä mielellään.

6:21  Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen, tuhannenpäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.

6:22  Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin annan sinulle."

6:23  Hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani."

6:24  Hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä pyydän?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä."

6:25  Hän meni heti kiireen vilkkaa sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään."

6:26  Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävieraiden tähden hän ei tahtonut hylätä hänen pyyntöään.

6:27  Heti kuningas lähetti pyövelin ja käski tuoda Johanneksen pään.

6:28  Pyöveli lähti ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidilleen.

6:29  Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, he tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.

6:30  Apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä opettaneet.

6:31  Hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän." Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa edes syödä.

6:32  He lähtivät veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.

6:33  Heidän nähtiin lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja tulivat sinne juoksujalkaa kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä.

6:34  Astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat kuin lampaat ilman paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille monia asioita.

6:35  Kun päivä oli jo kulunut pitkälle, hänen opetuslapsensa menivät hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja on jo myöhäinen ilta.

6:36  Laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää, sillä heillä ei ole mitä syödä."

6:37  Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä." Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denaarilla antaaksemme heille syödä?"

6:38  Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa."

6:39  Hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.

6:40  He laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.

6:41  Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen, siunasi, mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi, myös ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.

6:42  Kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.

6:43  He keräsivät palaset, kaksitoista täyttä korillista, ja tähteet kaloista.

6:44  Niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.

6:45  Heti hän vaati opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle Beetsaidaan, sillä aikaa kun hän laskisi kansan luotaan.

6:46  Erottuaan heistä hän meni pois vuorelle rukoilemaan.

6:47  Mutta kun ilta tuli, vene oli keskellä järveä, ja hän oli yksin maissa.

6:48  Kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, hän tuli neljännen yövartion vaiheilla heidän luokseen kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitseen.

6:49  Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja alkoivat huutaa,

6:50  sillä kaikki näkivät hänet ja pelästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, Minä olen, älkää pelätkö."

6:51  Hän astui veneeseen heidän luokseen, ja tuuli asettui. He hämmästyivät aivan suunnattomasti sisimmässään.

6:52  Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.

6:53  Päästyään yli toiselle rannalle he tulivat Genetsaretiin ja laskivat maihin.

6:54  Heidän noustessaan veneestä kansa heti tunsi hänet,

6:55  ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja ryhtyivät vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.

6:56  Missä vain hän meni kyliin, kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen viittansa tupsuun. Kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.