FinRK - Habakkuk

Chapter 1

1:1  Sanoma, jonka profeetta Habakuk sai näyssä.

1:2  Kuinka kauan, Herra, minun täytyy huutaa apua, etkä sinä kuule, huutaa sinulle: ”Väkivaltaa!” etkä sinä pelasta?

1:3  Miksi annat minun nähdä vääryyttä? Miksi katselet vaiti pahantekoa? Edessäni on hävitystä ja väkivaltaa. On syntynyt riita, on noussut vihanpito.

1:4  Sen tähden laki on menettänyt merkityksensä eikä oikeus milloinkaan toteudu. Jumalaton saartaa vanhurskasta, sen tähden oikeus vääristyy.

1:5  Katsokaa kansoja, katsokaa, kauhistukaa ja ihmetelkää, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos siitä kerrottaisiin.

1:6  Sillä katso, minä panen liikkeelle kaldealaiset, tuiman ja rajun kansan, joka kulkee laajalti maassa ottaakseen omakseen asuinsijat, jotka eivät sille kuulu.

1:7  Se on kauhea ja pelottava kansa, joka määrää itse oikeutensa ja valtansa.

1:8  Sen hevoset ovat panttereita nopeammat, ne ovat ahnaampia kuin sudet illoin. Sen ratsut kiitävät, kaukaa tulevat sen ratsumiehet. Niin kuin kotka se syöksyy syömään saalistaan.

1:9  Sen koko joukko tulee väkivallan tekoon, he kulkevat vääjäämättä eteenpäin. He kokoavat vankeja kuin hiekkaa.

1:10  Kuninkaita se kansa pitää pilkkanaan, ruhtinaat ovat sille naurun aihe. Se nauraa kaikille linnoituksille, kasaa maata valliksi ja valloittaa ne.

1:11  Sitten se kiitää eteenpäin kuin tuuli mutta joutuu syynalaiseksi. Sen jumalana on oma voima.

1:12  Etkö sinä, Herra, ole ikiajoista asti ollut minun pyhä Jumalani? Me emme kuole. Sinä, Herra, olet pannut heidät toteuttamaan tuomiosi. Sinä, kallio, olet asettanut heidät kuritukseksi.

1:13  Sinun silmäsi ovat puhtaat, sinä et voi katsoa pahaa etkä vaieten katsella vääryyttä. Minkä tähden sinä katselet vaieten petollisia, kun jumalaton nielee hurskaampansa?

1:14  Sinä teet ihmiset meren kalojen kaltaisiksi, kuin matelijoiksi, joilla ei ole hallitsijaa.

1:15  Se kansa nostaa heidät kaikki ylös koukulla, vetää pyydykseensä ja kokoaa verkkoonsa. Sen tähden se iloitsee ja riemuitsee.

1:16  Sen tähden se uhraa pyydykselleen ja polttaa suitsuketta verkolleen. Niiden ansiosta sen saalis on runsas ja sen ruoka on mehevää.

1:17  Saako se yhä tyhjentää pyydyksensä, surmata kansoja säälimättä?

Chapter 2

2:1  Minä seison vartiopaikallani, asetun torniin ja tähystän nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu, mitä hän vastaa valitukseeni.

2:2  Herra vastasi minulle näillä sanoilla: ”Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessakin lukea.”

2:3  Näky odottaa vielä aikaansa ja rientää päämääräänsä eikä petä. Jos se viipyy, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy.

2:4  Mitä tulee tuohon kopeaan kansaan, sen sielu ei ole vilpitön. Mutta vanhurskas on elävä uskostaan.

2:5  Viini pettää röyhkeän miehen, niin ettei hän pysy aloillaan. Hän levittää kitansa kuin tuonela ja on kyltymätön kuin kuolema, hän kokoaa omakseen kaikki kansat ja haalii itselleen kaikki kansakunnat.

2:6  Mutta ne kaikki keksivät hänestä sananparren, pilkallisen arvoituksen. He sanovat: ”Voi sitä, joka hankkii paljon omaisuutta, joka ei hänelle kuulu – kuinkahan pitkäksi aikaa – ja kasaa itselleen pantteja!

2:7  Eivätkö sinun velkojasi nouse äkkiä, eivätkö herää ne, jotka saavat sinut vapisemaan? Sinä joudut heidän ryöstettäväkseen.

2:8  Niin kuin sinä ryöstit monia kansakuntia, niin ryöstävät sinua kaikki jäljelle jääneet kansat vuodatetun ihmisveren ja väkivallan tähden, joka on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille.

2:9  Voi sitä, joka kiskoo väärää voittoa oman talonsa hyväksi tehdäkseen pesänsä korkealle, pelastuakseen kovan onnen kourista!

2:10  Sinä olet hankkeillasi tuottanut häpeää huoneellesi. Tuhotessasi paljon kansoja olet tehnyt pahaa itsellesi,

2:11  sillä kivi seinästä huutaa ja hirsi katosta vastaa.

2:12  Voi sitä, joka rakentaa kaupungin veriteoin, perustaa kaupungin vääryyttä käyttäen!

2:13  Katso, eikö tule Herralta Sebaotilta se, että kansat näkevät vaivaa tulen ruuan tähden ja kansakunnat väsyttävät itseään tyhjän vuoksi?

2:14  Maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemista, niin kuin vedet peittävät meren.

2:15  Voi sinua, joka juotat lähimmäistäsi, sekoitat juomaan myrkkyäsi ja juovutat hänet nähdäksesi hänen alastomuutensa.

2:16  Sinä saat kylliksesi häpeää, et kunniaa. Juo sinäkin ja paljasta ympärileikkaamattomuutesi. Sinunkin kohdallesi kiertyy Herran oikean käden malja, häväistys kunnian sijaan.

2:17  Sinut on peittävä Libanonille tekemäsi väkivalta, samanlainen hävitys, jolla säikytit sen eläimet. Sinä tuhoudut vuodatetun ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, jota on tehty maalle, kaupungille ja kaikille niiden asukkaille.

2:18  Mitä hyötyä on veistetystä kuvasta, jonka sen valmistaja on veistänyt? Vaikka sen valmistaja luottaa siihen, ei siitä ole hyötyä, tuosta valetusta kuvasta, valheen opettajasta. Tehdä nyt mykkiä epäjumalia!

2:19  Voi sitä, joka sanoo puulle: ’Herää!’ ja mykälle kivelle: ’Nouse!’ Voisiko sellainen opettaa? Katso, kullalla ja hopealla se on silattu, mutta ei siinä mitään henkeä ole.

2:20  Herra on pyhässä temppelissään. Hänen edessään vaietkoon koko maa.”

Chapter 3

3:1  Profeetta Habakukin rukous valitusvirren tapaan.

3:2  Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja minä pelkään, Herra. Herätä tekosi eloon jo aikaisemmin, tee se jo kesken vuotten tunnetuksi. Muista laupeuttasi, vaikka vihastut.

3:3  Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen loistonsa peittää taivaat, maa on täynnä hänen ylistystään.

3:4  Hänen hohteensa on kuin auringon valo, hänen käsistään lähtevät säteet. Niihin kätkeytyy hänen voimansa.

3:5  Hänen edellään kulkee rutto, polttava kuume tulee hänen jäljessään.

3:6  Hän pysähtyy mittaamaan maata, hän katsoo ja saa kansat vapisemaan. Ikiaikaiset vuoret menevät murskaksi, ikuiset kukkulat vaipuvat. Hänen tiensä ovat iankaikkiset.

3:7  Minä näen onnettomuuden alaisina Kuusanin majat ja Midianin maan vapisevat telttakankaat.

3:8  Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako vihasi virtoja, ja suuttumuksesi merta, kun ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla?

3:9  Paljastettu on sinun jousesi: valat, vitsat, sana. Sela. Virroilla sinä halkaiset maan.

3:10  Vuoret näkevät sinut ja vapisevat, rankkasade valaa vettä, syvyys antaa äänensä kuulua, kohottaa kätensä korkealle.

3:11  Aurinko ja kuu pysyvät majassaan, kun sinun loistavat nuolesi kiitävät, sinun keihääsi salama hohtaa.

3:12  Suuttumuksessasi sinä marssit pitkin maata, puit kansoja vihassasi.

3:13  Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, pelastamaan voideltusi. Sinä murskaat päitä jumalattoman huoneesta, paljastat perustukset kokonaan. Sela.

3:14  Heidän omilla keihäillään sinä lävistät pään heidän sotureiltaan, jotka hyökkäävät myrskyn lailla karkottamaan minua. Heidän nautintonsa on, että saavat syödä kurjaa piilossa.

3:15  Sinä ajat hevosillasi merellä paljojen vetten kuohuessa.

3:16  Minä kuulin tämän, sisimpäni vapisee ja huuleni värisevät äänen pauhusta. Mätä menee luihini, ja minä vapisen paikallani. Minä odotan hiljaa ahdingon päivää, kansaa, joka hyökkää kimppuumme.

3:17  Viikunapuu ei tule kukkaan, eikä viiniköynnöksistä tule satoa, öljypuun sato pettää, eivätkä pengerpellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä navetoissa ole karjaa.

3:18  Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen pelastukseni Jumalassa.

3:19  Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee jalkani peuran jalkojen kaltaisiksi ja kuljettaa minua kukkuloillani. Laulunjohtajalle. Minun kielisoittimillani.