FinPR92 - Job - 16

16:1  Nyt Job sanoi:

16:2  -- Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat -- tehän vain lisäätte tuskaa.

16:3  Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?

16:4  Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.

16:5  Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.

16:6  Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.

16:7  Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.

16:8  Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.

16:9  Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.

16:10  Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.

16:11  Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.

16:12  Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.

16:13  Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.

16:14  Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.

16:15  Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.

16:16  Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,

16:17  vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.

16:18  Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.

16:19  Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.

16:20  Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.

16:21  Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.

16:22  Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.