Chapter 1
Haba | FinSTLK2 | 1:2 | Kuinka kauan, Herra, huudan apua, etkä kuule, valitan sinulle väkivallan tähden etkä auta? | |
Haba | FinSTLK2 | 1:3 | Minkä tähden annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota? Edessäni on hävitystä ja väkivaltaa. On syntynyt riita, ja on noussut tora. | |
Haba | FinSTLK2 | 1:4 | Sen tähden laki on heikko, eikä oikeus tule koskaan voimaan. Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan. Siksi oikeus vääristetään. | |
Haba | FinSTLK2 | 1:5 | Katsokaa kansojen joukkoon, katselkaa ja kauhistukaa, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos siitä kerrottaisiin. | |
Haba | FinSTLK2 | 1:6 | Sillä katso, nostan kaldealaiset, ankaran ja rajun kansan, joka kulkee maata lavealti ja ottaa omakseen asuinsijat, jotka eivät ole sen. | |
Haba | FinSTLK2 | 1:8 | Sen hevoset ovat nopeammat kuin pantterit. Ne juoksevat joutuisammin kuin sudet illoin. Sen ratsumiehet kiitävät. Kaukaa tulevat sen ratsumiehet. Ne lentävät kuin kotka, joka syöksyy saaliinsa kimppuun. | |
Haba | FinSTLK2 | 1:9 | He tulevat kaikki väkivallan tekoon. Heidän kasvojensa suunta on suoraan eteenpäin, ja he kokoavat vankeja kuin hiekkaa. | |
Haba | FinSTLK2 | 1:10 | Pilkkanaan se pitää kuninkaita ja naurunaan ruhtinaita. Se nauraa kaikille linnoituksille, kasaa valliksi maata ja valloittaa ne. | |
Haba | FinSTLK2 | 1:11 | Sitten se tuulena kiitää ja hyökkää, mutta joutuu syynalaiseksi, tuo, jolla oma voimansa on jumalana. | |
Haba | FinSTLK2 | 1:12 | Etkö sinä ole ikiajoista asti Herra, pyhä Jumalani? Me emme kuole! Sinä, Herra, olet pannut sen tuomioksi. Sinä, kallio, olet asettanut sen kuritukseksi. | |
Haba | FinSTLK2 | 1:13 | Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella kurjuutta. Minkä tähden sinä katselet uskottomia, olet vaiti, kun jumalaton nielee hurskaampansa, | |
Haba | FinSTLK2 | 1:14 | teet ihmiset samanlaisiksi kuin meren kalat, kuin matelijat, joilla ei ole hallitsijaa? | |
Haba | FinSTLK2 | 1:15 | Se nostaa heidät kaikki ylös koukulla, vetää heitä verkollaan ja kokoaa heidät pyydykseensä. Sen tähden se iloitsee ja riemuitsee. | |
Haba | FinSTLK2 | 1:16 | Sen tähden se uhraa pyydykselleen ja polttaa uhreja verkolleen, sillä niitten turvin sen osa on rasvainen ja sen ruoka lihava. | |
Chapter 2
Haba | FinSTLK2 | 2:1 | Minä seisoin vartiopaikallani, asetuin varustukseen ja tähystin nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu ja mitä hän valitukseeni vastaa. | |
Haba | FinSTLK2 | 2:2 | Niin Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea." | |
Haba | FinSTLK2 | 2:3 | Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy. | |
Haba | FinSTLK2 | 2:4 | Katso, sen kansan sielu on kopea eikä suora; mutta vanhurskas on elävä uskonsa kautta. | |
Haba | FinSTLK2 | 2:5 | Vielä: viini pettää ylpeän miehen, niin ettei hän pysy. Hän levittää kitansa kuin helvetti ja on kuin kuolema, joka ei saa kylläänsä, vaan hän kokoaa itseensä kaikki kansakunnat ja haalii itseensä kaikki kansat. | |
Haba | FinSTLK2 | 2:6 | Mutta eivätkö ne kaikki sepitä hänestä sananpartta, ivarunoa ja arvoitusta? He sanovat: "Voi sitä, joka hankkii paljon omaisuutta, mikä ei ole hänen ja kasaa itselleen pantteja! Kuinka pitkäksi aikaa? | |
Haba | FinSTLK2 | 2:7 | Eivätkö vaivaajasi nouse äkkiä, eivätkö ravistelijasi herää? Niin sinä joudut niiden ryöstettäväksi. | |
Haba | FinSTLK2 | 2:8 | Sillä niin kuin olet riistänyt monia kansoja, niin riistävät sinua kaikki jäljellejääneet kansat ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, jota on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille. | |
Haba | FinSTLK2 | 2:9 | Voi sitä, joka kiskoo väärää voittoa huoneensa hyväksi laittaakseen pesänsä korkealle ja pelastuakseen onnettomuuden kourista! | |
Haba | FinSTLK2 | 2:10 | Sinä olet neuvoillasi tuottanut häpeää huoneellesi tuhoamalla paljon kansoja, ja olet tehnyt syntiä omaa sieluasi vastaan. | |
Haba | FinSTLK2 | 2:12 | Voi sitä, joka rakentaa kaupungin verivelkojen varaan ja perustaa linnoituksen vääryydelle! | |
Haba | FinSTLK2 | 2:13 | Katso, eikö Herralta Sebaotilta tule se, että kansat näkevät vaivaa tulen hyväksi ja kansakunnat väsyttävät itsensä tyhjän takia? | |
Haba | FinSTLK2 | 2:14 | Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren. | |
Haba | FinSTLK2 | 2:15 | Voi sitä, joka juottaa lähimmäistään, joka sekoittaa juoman vihallasi ja juovuttaa hänet nähdäkseen hänen alastomuutensa! | |
Haba | FinSTLK2 | 2:16 | Ravitset itsesi häpeällä etkä kunnialla: niinpä juo sinäkin ja paljasta ympärileikkaamattomuutesi. Sinulle on kiertyvä Herran oikean käden malja ja häväistys kunnian sijaan. | |
Haba | FinSTLK2 | 2:17 | Sillä sinut on peittävä Libanonille tekemäsi väkivalta ja eläimiä kohdannut hävitys säikäyttää sinut, ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, jota on tehty maalle, kaupungille ja sen kaikille asukkaille. | |
Haba | FinSTLK2 | 2:18 | Mitä hyötyä on veistetystä kuvasta, että sen valmistaja veistää sen, ja valetusta kuvasta ja valheen opettajasta, että sen valmistaja siihen luottaa ja tekee mykkiä epäjumalia? | |
Haba | FinSTLK2 | 2:19 | Voi sitä, joka sanoo puupalalle: 'Herää!' ja mykälle kivelle: 'Nouse!' Sekö voisi opettaa? Katso, se on silattu kullalla ja hopealla, mutta henkeä siinä ei ole lainkaan. | |
Chapter 3
Haba | FinSTLK2 | 3:2 | Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja olen pelästynyt. Herra, herätä eloon tekosi määrävuosien keskellä, tee se tiettäväksi määrävuosien keskellä. Muista vihassasi laupeutta. | |
Haba | FinSTLK2 | 3:3 | Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, ja hänen ylistyksensä täyttää maan. | |
Haba | FinSTLK2 | 3:4 | Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänen kädestään välkehtivät säteet. Se verhoaa hänen voimansa. | |
Haba | FinSTLK2 | 3:6 | Hän seisahtui ja mittasi maan, hän katsoi ja sai kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyivät, ikuiset kukkulat vaipuivat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset. | |
Haba | FinSTLK2 | 3:7 | Vaivan alaisina näin Kuusanin telttamajat, Midianin maan telttavaatteet vapisivat. | |
Haba | FinSTLK2 | 3:8 | Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako vihasi virtoja ja kiivastuksesi merta, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla? | |
Haba | FinSTLK2 | 3:9 | Paljas, paljastettu on jousesi: valat, ruoskat, sana. Sela. Virroilla halkaiset maan. | |
Haba | FinSTLK2 | 3:10 | Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade syöksee vettä, syvyys antaa äänensä ja kohottaa kätensä korkealle. | |
Haba | FinSTLK2 | 3:11 | Aurinko ja kuu pysähtyivät paikoilleen kiitävien nuoltesi valossa ja välkehtivien keihäiden valossa. | |
Haba | FinSTLK2 | 3:13 | Olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan Voideltuasi. Murskaat pään jumalattoman huoneesta ja paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela. | |
Haba | FinSTLK2 | 3:14 | Sinä lävistät heidän keihäillään pään heidän johtajiltaan, jotka hyökkäävät hajottamaan minua – se on heidän ilonsa – aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa. | |
Haba | FinSTLK2 | 3:16 | Kuulin tämän, ja ruumiini vapisi, huuleni värisivät huudosta, kipu tunkeutui luihini ja vapisin, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä. | |
Haba | FinSTLK2 | 3:17 | Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä, öljypuu ei tuota satoa eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä karjaa ole vajoissa. | |