FinPR - Job - 31

31:1  "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

31:2  Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

31:3  Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

31:4  Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

31:5  Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

31:6  punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

31:7  Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

31:8  niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

31:9  Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

31:10  niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

31:11  sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

31:12  tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

31:13  Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

31:14  niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

31:15  Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

31:16  Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

31:17  Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

31:18  En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

31:19  Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

31:20  jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

31:21  jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

31:22  niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

31:23  Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

31:24  Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

31:25  jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

31:26  jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

31:27  sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

31:28  niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

31:29  Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

31:30  En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31:31  Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

31:32  Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

31:33  Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

31:34  säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

31:35  Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

31:36  Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

31:37  Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

31:38  Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

31:39  jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

31:40  niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.