Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
II SAMUEL
Prev Up Next
Chapter 22
II S FinSTLK2 22:1  Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
II S FinSTLK2 22:3  Jumala, vuoreni, jonka turviin pakenen, kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
II S FinSTLK2 22:4  'Ylistetty olkoon Herra' – niin minä huudan, ja pelastun vihollisistani.
II S FinSTLK2 22:5  Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat pelästyttivät minut.
II S FinSTLK2 22:6  Helvetin paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
II S FinSTLK2 22:7  Ahdistuksessani huusin Herraa, huusin Jumalaani. Hän kuuli ääneni temppelistään, huutoni kohosi hänen korviinsa.
II S FinSTLK2 22:8  Maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät. Ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
II S FinSTLK2 22:9  Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustaan, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
II S FinSTLK2 22:10  Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
II S FinSTLK2 22:11  Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
II S FinSTLK2 22:12  Hän pani pimeyden majaksi ympärilleen, synkät vedet, paksut pilvet.
II S FinSTLK2 22:13  Hohteesta, joka kävi hänen edellään, hehkuivat palavat hiilet.
II S FinSTLK2 22:14  Herra jyrisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
II S FinSTLK2 22:15  Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
II S FinSTLK2 22:16  Meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskasta.
II S FinSTLK2 22:17  Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
II S FinSTLK2 22:18  Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
II S FinSTLK2 22:19  He hyökkäsivät kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli tuekseni.
II S FinSTLK2 22:20  Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli minuun mieltynyt.
II S FinSTLK2 22:21  Herra tekee minulle vanhurskauteni mukaan. Kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
II S FinSTLK2 22:22  Sillä minä noudatan Herran teitä enkä luovu Jumalastani jumalattomuuteen.
II S FinSTLK2 22:23  Kaikki hänen oikeutensa ovat silmieni edessä, enkä poikkea hänen käskyistään.
II S FinSTLK2 22:24  Olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
II S FinSTLK2 22:25  Sen tähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
II S FinSTLK2 22:26  Hurskasta kohtaan olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton,
II S FinSTLK2 22:27  puhdasta kohtaan olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
II S FinSTLK2 22:28  Pelastat nöyrän kansan, mutta silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
II S FinSTLK2 22:29  Sillä sinä, Herra, olet lamppuni. Herra valaisee pimeyteni.
II S FinSTLK2 22:30  Avullasi hyökkään rosvojoukkoa vastaan. Jumalani avulla ryntään muurin yli.
II S FinSTLK2 22:31  Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
II S FinSTLK2 22:32  Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi Jumalamme?
II S FinSTLK2 22:33  Se Jumala, joka on vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellään,
II S FinSTLK2 22:34  tekee hänen jalkansa nopeiksi kuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
II S FinSTLK2 22:35  joka opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
II S FinSTLK2 22:36  Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja kun kuulet rukoukseni, teet minut suureksi.
II S FinSTLK2 22:37  Sinä annat askeleilleni avaran tilan, eivätkä jalkani horju.
II S FinSTLK2 22:38  Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaa, ennen kuin teen heistä lopun.
II S FinSTLK2 22:39  Lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.
II S FinSTLK2 22:40  Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani alleni.
II S FinSTLK2 22:41  Sinä ajat viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
II S FinSTLK2 22:42  He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
II S FinSTLK2 22:43  Survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi heidät poljen ja tallaan.
II S FinSTLK2 22:44  Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanoiden pääksi. Kansa, jota en tuntenut, palvelee minua.
II S FinSTLK2 22:45  Muukalaiset minua mielistelevät, jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
II S FinSTLK2 22:46  Muukalaiset masentuvat. He tulevat vyöttäytyneinä varustuksistaan.
II S FinSTLK2 22:47  Herra elää! Kiitetty olkoon kallioni, ja ylistetty Jumala, pelastukseni kallio,
II S FinSTLK2 22:48  Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat valtani alle,
II S FinSTLK2 22:49  sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajieni yläpuolelle ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
II S FinSTLK2 22:50  Sen tähden ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan nimesi kiitosta,
II S FinSTLK2 22:51  sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."