Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
II SAMUEL
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 22
II S FinPR 22:1  Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
II S FinPR 22:2  "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
II S FinPR 22:3  Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
II S FinPR 22:4  'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
II S FinPR 22:5  Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
II S FinPR 22:6  Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
II S FinPR 22:7  Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
II S FinPR 22:8  Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
II S FinPR 22:9  Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
II S FinPR 22:10  Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
II S FinPR 22:11  Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
II S FinPR 22:12  Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
II S FinPR 22:13  Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
II S FinPR 22:14  Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
II S FinPR 22:15  Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
II S FinPR 22:16  Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
II S FinPR 22:17  Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
II S FinPR 22:18  Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
II S FinPR 22:19  He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
II S FinPR 22:20  Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
II S FinPR 22:21  Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
II S FinPR 22:22  Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
II S FinPR 22:23  Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
II S FinPR 22:24  Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
II S FinPR 22:25  Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
II S FinPR 22:26  Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
II S FinPR 22:27  puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
II S FinPR 22:28  Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
II S FinPR 22:29  Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
II S FinPR 22:30  Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
II S FinPR 22:31  Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
II S FinPR 22:32  Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
II S FinPR 22:33  se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
II S FinPR 22:34  tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
II S FinPR 22:35  joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
II S FinPR 22:36  Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
II S FinPR 22:37  Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
II S FinPR 22:38  Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
II S FinPR 22:39  Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
II S FinPR 22:40  Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
II S FinPR 22:41  Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
II S FinPR 22:42  He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
II S FinPR 22:43  Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
II S FinPR 22:44  Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
II S FinPR 22:45  Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
II S FinPR 22:46  Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
II S FinPR 22:47  Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
II S FinPR 22:48  Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
II S FinPR 22:49  sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
II S FinPR 22:50  Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
II S FinPR 22:51  sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."