Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
II SAMUEL
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 22
II S FinPR92 22:1  Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:
II S FinPR92 22:2  -- Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
II S FinPR92 22:3  Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.
II S FinPR92 22:4  Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
II S FinPR92 22:5  Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,
II S FinPR92 22:6  tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
II S FinPR92 22:7  Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
II S FinPR92 22:8  Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.
II S FinPR92 22:9  Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.
II S FinPR92 22:10  Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,
II S FinPR92 22:11  hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.
II S FinPR92 22:12  Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.
II S FinPR92 22:13  Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.
II S FinPR92 22:14  Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua,
II S FinPR92 22:15  hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.
II S FinPR92 22:16  Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.
II S FinPR92 22:17  Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
II S FinPR92 22:18  Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
II S FinPR92 22:19  He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.
II S FinPR92 22:20  Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
II S FinPR92 22:21  Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.
II S FinPR92 22:22  Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.
II S FinPR92 22:23  Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan.
II S FinPR92 22:24  Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin.
II S FinPR92 22:25  Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään.
II S FinPR92 22:26  Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,
II S FinPR92 22:27  puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
II S FinPR92 22:28  Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.
II S FinPR92 22:29  Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.
II S FinPR92 22:30  Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.
II S FinPR92 22:31  Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.
II S FinPR92 22:32  Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?
II S FinPR92 22:33  Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi,
II S FinPR92 22:34  hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.
II S FinPR92 22:35  Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta.
II S FinPR92 22:36  Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,
II S FinPR92 22:37  sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.
II S FinPR92 22:38  Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole,
II S FinPR92 22:39  minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.
II S FinPR92 22:40  Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.
II S FinPR92 22:41  Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.
II S FinPR92 22:42  He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.
II S FinPR92 22:43  Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.
II S FinPR92 22:44  Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.
II S FinPR92 22:45  Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken,
II S FinPR92 22:46  heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.
II S FinPR92 22:47  Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!
II S FinPR92 22:48  Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,
II S FinPR92 22:49  hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.
II S FinPR92 22:50  Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.
II S FinPR92 22:51  Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.